Taloyhtiöiden kulut ovat nousseet yleisten kustannusten ja korkojen nousta johtuen, kuten Tauno Manni totesikin jo kirjoituksessaan 7.2.
Suurimmalla osalla taloyhtiöitä on valittuna isännöitsijä, joka hoitaa yhtiön juoksevia asioita taloyhtiön hallituksen ohjeiden mukaisesti, kuten yhtiöjärjestys ja asunto-osakeyhtiölaki määräävät. Taloyhtiön hallituksen vastuulla on solmia tarvittaessa isännöintisopimus. Isännöintisopimuksessa määritellään kiinteät ja erikseen veloitettavat hinnat.
Sopimuskumppaneita voi olla moneen lähtöön ja monella hinnalla. Esimerkiksi isännöinnin puolella sopimushinnat on poljettu niin alas, että yhdellä isännöitsijällä saattaa olla hoidettavanaan useita kymmeniä taloyhtiöitä, jotta työ olisi liiketoiminnallisesti kannattavaa. Mitä suurempi kohdemäärä on isännöitsijää kohden, sen vähemmän isännöitsijällä on aikaa käytettävissään yhtä taloyhtiötä kohti. Tämä sama pätee myös hinnoitteluun. Jos perushinta on liian pieni, pitää kate saada jostain muusta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että erilliset toimenpiteet laskutetaan erikseen. Hyvänä esimerkkinä Tauno Mannin mainitsema huollon, siivouksen, vakuutuksen ja tilintarkastajan kilpailutus tai vaikkapa kopiopaperit. Jokainen paperinpala, työtunti, kirjepostin lähettäminen tai taloyhtiölle ajettu kilometri maksaa isännöintitoimistoille ja sen maksaa tavalla tai toisella viime kädessä asiakas, eli taloyhtiö.
Tauno Manni sivuutti kirjoituksessaan myös esimerkiksi vakuutusmeklarien käytön tuomaa eturistiriitaa. Luonnollisesti on ihan jokaisen asukkaan ja osakkaan etujen mukaista, että isännöitsijät hyödyntävät verkostoaan, jotta taloyhtiöt saavat parhaan hyödyn esimerkiksi juuri vakuutustensa tai vaikkapa pankkipalveluidensa kilpailutuksissa. Esimerkiksi vakuutusmeklareiden käyttö antaa taloyhtiöille parhaimmillaan merkittävän taloudellisen hyödyn, jonka perään Mannikin kirjoituksessaan kuulutti.
Taloyhtiön hallitus on kirstunvartijana se taho, joka päättää mitä yhteistyökumppaneita käytetään ja millä laajuudella. Pienemmissä taloyhtiöissä osallistuva ja omatoiminen hallitus pystyy aktiivisuudellaan saamaan taloyhtiölle vuosittain merkittävät säästöt. Jos hallituksella ei ole mielenkiintoa osallistua mihinkään ylimääräiseen, eikä muillakaan osakkailla ei ole intoa tai mahdollisuutta vaikkapa kesäiseen nurmikonleikkuuseen tai pienkorjauksiin, näkyy kustannus tilikauden tuloksessa.
Kilpailutus kannattaa aina, jos siihen on aihetta. Ammattitaitoinen hallitus myös osaa valita yhtiön etujen mukaisesti parhaat mahdolliset yhteistyökumppanit, eikä katsoa sokeasti pelkkää hintalappua.
Markus Korpimäki
Alavus