Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:n organisoimat poliittiset lakot ovat tämän kirjoituksen ilmestyessä juuri loppumassa, ainakin toistaiseksi. Lakossa on ollut neljän viikon ajan SAK ja sen jäsenliittoja, joilla on jäseniä viennin, tuonnin ja logistiikan parissa ja tehtaissa.
Lakkojen kannatus on kansalaisten keskuudessa vähentynyt ajan mittaan, eikä mikään ihme. Viimeisten lakkoviikkojen aiheuttamat menetykset bruttokansantuotteeseen voidaan laskea sadoissa miljoonissa euroissa. Mikäli mukaan lasketaan myös viime vuoden puolella alkaneet lakot, nousee luku arviolta jopa kahteen miljardiin euroon.
Helsingin Sanomien maaliskuussa teettämän kyselyn mukaan lakkojen aiheuttaessa haittaa ihmisten arjelle ja yrityksille niitä vastustaa 45 prosenttia vastaajista. Enää 39 prosenttia kertoi kannattavansa lakkoja, kun helmikuussa kannattajia oli 49 prosenttia. 14 prosenttia suhtautui niihin neutraalisti.
Lakko on poliittinen silloin, kun ammattiliiton lakkoilulla ei koeteta vaikuttaa työehtoihin tai työnantajiin, vaan hallituksen tai eduskunnan politiikkaan tai ajaa muita yhteiskunnallisia päämääriä.
SAK kertoo lakkoilun syyksi hallituksen työelämän uudistukset ja sopeuttamistoimenpiteet. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka ne ovat tärkeitä ja tarpeellisia.
Suomen raskaasti alijäämäisen julkisen talouden velkasuhde on erkaantunut merkittävästi muista Pohjoismaista. Hallitusohjelman mukaan työmarkkinoita kehitetään joustavampaan suuntaan.
Tavoite on saada aikaan kestävää kasvua. Talouspolitiikan lähtökohtana on turvata hyvinvointiyhteiskunta myös tuleville sukupolville, emme voi elää velaksi lastemme laskuun. Onneksi tämä ymmärretään laajasti Etelä-Pohjanmaalla.
Tulisi myös muistaa, ettei hallituksen, joka nauttii vaaleilla valitun eduskunnan luottamusta, tarvitse kysyä lupaa demokraattisen prosessin ulkopuolisilta eturyhmiltä lainsäädäntöuudistuksia tehdessään. Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.
Ammattiyhdistysliikkeen aiheuttama vahinko Suomen taloudelle pistää kuitenkin miettimään ay-liikkeen vaikutusvaltaa ja etuoikeuksia yhteiskunnassa muutenkin.
Hyviä esimerkkejä jälkimmäisestä ovat ammattiliittojen vapaus osinkojen pääomaveroista ja mahdollisuus vähentää ammattiliiton jäsenmaksu verotuksessa.
Voidaan puhua myös verotuista. Ammattiliittoja ja niiden keskusjärjestöjä kohdellaan verotuksessa yleishyödyllisinä yhteisöinä, eikä niiltä siksi peritä veroa sijoitustuotoista. Ne eivät siis maksa osingoistaan pääomaveroa. Ammattiliiton jäsenmaksun voi taas vähentää verotuksessa, sillä jäsenmaksu katsotaan tulonhankkimismenoksi.
Kysymys osinkojen verovapaudesta ei ole yhdentekevä. Ammattiliitoilla on silmiinpistävä omistusosuus pörssiin listatusta asuntosijoitusyhtiö Kojamosta. Tämä on vuosien varrella tuottanut ay-liikkeelle satojen miljoonien eurojen osinkotulot. Ammattiliitoista Kojamon suurin omistaja on Teollisuusliitto, jolla oli yhtiöstä maaliskuun 2024 lopulla 6,39 prosentin osuus.
Taustalla on yhtiön historia: Ammattiliitot olivat itse perustamassa vuonna 1969 vuokratalo-osuuskuntaa eli VVO:ta, josta tuli vuonna 2017 juuri Kojamo. Seuraavana vuonna yhtiö listautui pörssiin. Yhtiöstä kasvoi jättiläinen veronmaksajien avulla. Se rakennutti vuosikymmeniä valtion tuilla vuokra-asuntoja eri puolille Suomea. Lisäksi Kojamo hyötyy veronmaksajien rahoittamista asumistuista.
Ammattiliittoja pidetään virallisesti yleishyödyllisinä toimijoina, mutta viime viikkojen perusteella toiminta on ollut pikemminkin yleishaitallista.
Julkisessa keskustelussa haitallisilla verotuilla tarkoitetaan yleisesti ympäristöhaittoja aiheuttavia tukimuotoja. Ehkä haitallisiin verotukiin pitäisi lisätä myös ay-liikkeen nauttimat veroedut.
Juha Mäenpää
PS:n kansanedustaja
Ilmajoelta