Olen aina katsellut Kaarakan taloa ihaillen ja ihmetellen. Sen uljas ulkomuoto herättää kunnioitusta, vaikka se ei enää olekaan tienoonsa korkein tai suurin rakennus. Kun sen juhlavasta sisäänkäynnistä astuu peremmälle, tulee hieman tunne, kuin olisi astunut ajassa taakse päin ja kartalla etelään päin. Vaikka talon täyttää tänä päivänä uusi tekniikka ja sen sisustus on täysin nykyaikainen, on tunnelma vanhaa. Seinät, katot, portaikot, maalaukset, askelten kaiku -ne tuovat terveisiä menneestä ajasta.
Olen jo kauan halunnut kirjoittaa Kaarakan talosta. Ehkä suurimpana pontimena on ollut oma uteliaisuus talon historiaa kohtaan. Intoani on jarrutellut käsitys, että kaikki ihmiset tietävät talosta jo kaiken ja kaikki asiat on jo moneen kertaan kirjoitettu. Siksipä hämmästykseni olikin suuri, kun asiaa hieman selviteltyäni huomasin, että talo ei olekaan paistatellut päivää juttujen keskipisteenä, eikä siitä ollenkaan kaikki tiedä kaikkea. Oli ihana tutustua Kaarakan taloon perusteellisesti, näin siitä jo untakin.
KOMMENTTI
Katja Aninko-Laukkola
