"Talo oli kuin pieni kylä, jossa kaikki tun­si­vat toi­sen­sa" - Yli­sen­tien asuk­kaat ta­paa­vat 60 vuoden jälkeen

Syksyllä 1964 Ylisentielle valmistui aravakerrostalo. Sitä kutsuttiin Postin taloksi, koska osan talon asukkaista tuli olla Postin palveluksessa. Kolmikerroksisessa talossa oli kolme rappua ja 30 asuntoa. Talon numero oli alkujaan 7, sitten 12 ja nykyään 28.

Taloon pääsi muuttamaan marraskuun lopussa. C-rapun kolmanteen kerrokseen muutti Mäkelän perhe ja kerrosta alemmas Kurikat. Perheiden lapset leikkivät keskenään.

Vuosikymmenien jälkeen Tarja Pulli, o.s. Mäkelä ja Leena Kurikka törmäsivät toisiinsa kaupassa viime keväänä. Syntyi idea järjestää tapaaminen talossa 60-70 -luvulla asuneille.

Puut ovat kasvaneet

Naiset kävivät hiljattain katsomassa lapsuutensa paikkoja talon pihalla.

– Tuossa oli keinut ja hiekkalaatikko, he osoittavat.

Niiden paikalla on nyt nurmikkoa ja isoksi kasvaneita koivuja. Myös talon edessä kasvaa isoja puita.

– Aikoinaan se oli avointa tilaa, jossa pelattiin jalkapalloa ja pesäpalloa. Talvisin siinä oli joskus luistelujää, vaikka urheilukentän jäillekin oli lyhyt matka, Kurikka ja Pulli muistavat.

Äiti, tuu ikkunaan!

Elämästä Ylisentiellä naisilla on hyvät muistot.

– Oli oikein mukavaa. Aina oli kavereita, joiden kanssa leikkiä. Kesällä pelattiin kymmentä tikkua ja talvella luisteltiin, tehtiin hienoja luisteluohjelmia, vaikka musiikkia ei saatu. Touhu oli hyvin aktiivista, Pulli kertoo ja huomauttaa, että rusettiluisteluissa käytiin urheilukentän jäällä.

Seuraa oli lähellä aina. Jos kotona oli tylsää, oli helppo mennä kaverin luo tai pihalle. Ulkona ei kauaa tarvinnut yksin olla.

– Talo oli kuin pieni kylä, jossa kaikki tunsivat toisensa. Jos tuli äidille asiaa, ulkona huudettiin, että äiti, tuu ikkunalle, täällä huutaa - ja sitten sanottiin oma nimi. Lapsia oli paljon ja äidit olivat sisällä korvat höröllään kenen lapsi nyt huutaa, kertoo Kurikka.

Ylisentie sijaitsee kivenheiton päässä Seinäjoen keskustasta.

Kuva: Arkistokuva

Kaikki oli lähellä

Talon vieressä on leikkipuisto ja pala metsää. Edessä oli peltoa, josta joku kävi hevosella tekemässä heinät.

– Talvella pellolla oli hiihtolatu. Pelto laski alas Pajuluomaan ja luoman toisella puolella oli erinomainen rinne laskea rattikelkalla ja pulkalla, Pulli kertoo.

Seuraava talo Koulukadulle mentäessä oli Ilkan talo, jossa asusti Ilkka-lehden työntekijöitä. Viimeinen talo ennen Koulukatua oli kaupantalo. Siinä oli lähikauppa. Koulukadun toisella puolella oli kioski.

Kaikki muutkin palvelut olivat lähellä. Päiväkoti oli Ylisentien toisella puolella. Talon lapset kävivät Kivistön ja Marttilan koulua.