Parin vuoden valmistelun jälkeen peruskoulun uusi opetussuunnitelma lähtee testikäyttöön Etelä-Pohjanmaan alakouluissa tänään. Opsia onkin odotettu jo kieli pitkällä – harmi vain, että se saapuu vuosikymmeniä liian myöhään.
Uusi opetussuunnitelma painottaa oppilaiden aktiivisuutta, oma-aloitteisuutta ja ajattelun taitoja. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen kirjoitti Ilkan vierailijapalstalla (8.8.), että peruskoulun uudistuksessa korostuu myös oppimisen tavoitteellisuus. Kaikkien oppilaiden pitäisi ymmärtää, mitä he oppivat koulussa ja miksi. Eikö näin keskeinen arvo olisi pitänyt kirjata jo vuonna 1970 julkaistuun peruskoulun ensimmäiseen opetussuunnitelmaan?
Itselläni kesti 15 vuotta hahmottaa, miksi aikoinaan jouduin pänttäämään kaikki Euroopan pääkaupungit ja opettelemaan puulajien tunnistamisen lehtien perusteella. Opettajatuttuni sanoja lainaten: koulun tarkoitus ei ole opettaa faktoja, vaan auttaa oppilaita rakentamaan oma tapansa oppia. Opettajan tärkein tehtävä taas on tukea lasta löytämään oma paikkansa maailmassa muiden ihmisten joukossa.
Teollisuusyhteiskunnan tarpeisiin syntynyt koululaitos suunniteltiin alun perin valmistamaan yhteiskunnalle päteviä työntekijöitä.
Suomalainen koululaitos on maailman parhaimmistoa, mutta silti meilläkin perusopetus on polkenut pitkään paikallaan. Ajatus oppilaiden liukuhihnatuotannosta on elänyt sinnikkäästi uudistusten alla, vaikka perusopetuksen yleinen linja onkin muuttunut koko ajan yksilökeskeisempään suuntaan. Nyt näyttäisi siltä, että suunta on viimein kääntymässä. Lasten ääni pääse ensi kertaa ehkä oikeasti kuuluviin.
Koulunsa aloittavalle lapselle on tärkeintä, että koulussa olo tuntuu mukavalta ja turvalliselta. Koulu näyttäytyy helposti pakkoparsana pienelle ihmiselle, jos hän ei pysty itse vaikuttamaan opetuksen sisältöön tai valitsemaan mieluista tapaansa toimia. Kaikki lapset ovat erilaisia, minkä vuoksi yhteen malliin pakottavaa koululaitosta on pidetty tukahduttavana. Harva lapsi oppii juuri siihen tahtiin ja sillä tavalla kuin opetus perinteisillä tunneilla etenee.
Vapaavalintaisten oppiaineiden entistä monipuolisempi tarjonta on vain yksi osa koulunkäynnin vapauttamista. Oppituntien rakenteelliset muutokset ja sisältökokonaisuuksien yhteen sitominen nousevat keskeiseen asemaan uudistuksessa. Kasvatusalan asiantuntijat ovat jo vuosikausia rummuttaneet esimerkiksi vertaisoppimisen hyötyjä. Vertaistovereilta oppimisen tärkeys korostuu entisestään, kun lapset aloittavat koulunsa yhä monipuolisemmilla tiedoilla, taidoilla ja kokemuksilla. Suurin osa surffaa jo eskarilaisena sujuvasti erilaisilla mobiililaitteilla. Toiset nauttivat enemmän perinteisestä lukemisesta, ja kolmannet oppivat mieluiten liikkumisen ohessa. Joskus toinen lapsi voi olla opettajaakin pätevämpi antamaan neuvoja.
Uudessa peruskoulussa opettajat joutuvat arvioimaan oman roolinsa ja työskentelytapansa uudelleen. Navigointi joustavien opetustapojen ja sisältötavoitteisiin pääsemisen välillä ei suinkaan ole helppoa, vaan vaatii opettajaltakin heittäytymistä ja kekseliäisyyttä. Lämpimällä ja rohkaisevalla vuorovaikutuksella pääsee jo pitkälle. Hyvä lähtökohta on myös kertoa avoimesti, miksi niitä Vilnoja ja vaivaiskoivuja kannattaa opetella.
KATJA PAJULA