Hän jätti kädenjälkensä sekä kansalliseen että kansainväliseen historiaan. Näin kuvasi presidentti Sauli Niinistö presidentti Martti Ahtisaarta hautajaisissa pitämässään muistopuheessa.
– Martti Ahtisaari eli pitkän ja vaikuttavan elämän. Hän oli suuri suomalainen, Nobelin rauhanpalkinnolla palkittu, Niinistö sanoi puheensa alussa.
Presidentti Ahtisaaren kaiken toiminnan keskiössä oli ihminen, Niinistö sanoi.
– Hän näki jokaisen lähimmäisenä, ja heistä kaikkein paatuneimmissakin jotakin hyvää, jota kohti kurottaa. Jonka varaan rakentaa yhteyttä ja rauhaa. Toimia väsymättä paremman huomisen hyväksi.
Niinistö kuvasi Ahtisaaren olleen "hyvin vähän poliitikko ja hyvin paljon diplomaatti". Lisäksi Niinistö kuvaili Ahtisaaren tehneen presidentinvaaleissa 1994 sivuväliintulon, kun "politiikan ulkopuolinen valittiin politiikan päänäyttämölle".
– Hän ei pyrkinyt mukautumaan poliittiseen tapakulttuuriin, josta myös seurasi arvostelua. Mutta ennen pitkää poliittinen tapakulttuuri alkoikin mukautua lähemmäs hänen suuntaansa. Niin kuin on hyvin kuvattu, hän oli "matalien hierarkioiden mies", Niinistö sanoi.
Ikuinen evakko
Niinistö kertoi Ahtisaaren kanssa työskennelleiden kuvanneen tätä rauhalliseksi, kärsivälliseksi ja lämpimäksi – mieheksi, joka malttoi pysähtyä ja kuunnella – mutta tarvittaessa myös tiukaksi ja määrätietoiseksi neuvottelijaksi.
– Moni on varmaan saanut jakaa kokemuksen siitä, miten mestarillisesti Martti osasi purkaa jännittyneisyyttä tai aristelua häntä tapaamaan tulleilta; usein siihen riitti pelkästään lämmin avaus: Hei, mikäs nyt mieltäsi painaa?
Niinistön mukaan Ahtisaari oli sanonut olevansa ikuinen evakko. Niinistön mukaan tuo lapsuuden kokemus arjen haavoittuvuudesta auttoi Ahtisaarta myöhemmin asettautumaan konfliktialueiden hädänalaisten ihmisten asemaan.
– Olisi helppo ajatella, että lapsuudessa tapahtunut juuriltaan repäisy ajoi häntä maailmalle. Tätä hän tuskin olisi itse allekirjoittanut. Nuoren mielen uteliaisuus ja päättymätön aktiivisuus häntä maailmalle vei, mutta juuret olivat ja säilyivät syvällä Suomen maaperässä, Niinistö sanoi.
Niinistön mukaan Ahtisaari "tunsi maansa", sillä tämän kodin paikka vaihteli ja sitä kautta Ahtisaari oppi tuntemaan monenlaista suomalaisuutta.
Noviisina todistamassa Ahtisaaren saamaa arvostusta
Niinistö muisteli puheessaan Ahtisaaren toimikauden alkua "ankean talouden merkeissä" vuonna 1994. Niinistön mukaan presidentti Ahtisaari tarttui ensitöikseen näkyvästi keskusteluun ja toimiin, jotta laman jäljet korjattaisiin ja talous lähtisi nousuun.
– Isänmaan asia, ulkosuhteissa ja taloudessa menestyvä Suomi oli tavoitteena. Virkaanastujaispuheessaan hän edellytti oikeudentuntoa tulevilta päätöksiltä: "Ihmisarvo on asetettava uuden yhteisymmärryksen politiikan käyttövoimaksi. On huolehdittava siitä, että heikoimmissa asemissa olevat lähimmäisemme eivät menetä uskoa huomiseen".
Niinistö myös puhui Ahtisaaren maailmalla nauttimasta arvostuksesta.
– Näkyvin tunnustus oli Nobel-palkinto, joka myönnettiin hänelle merkittävistä ansioista rauhan työssä. Hän on myös jäänyt pysyvään muistiin, niin monet terveiset ja muistamiset olemme maailmalta kuulleet ja välittäneet.
Niinistö muisteli arvostuksen näkyneen esimerkiksi EU:n Firenzen huippukokouksen illallisella vuonna 1996. Niinistö oli päässyt omien sanojensa mukaan noviisina seuraamaan illallista.
– Valtionpäämiehet puhuivat vapaasti siitä, mitä päivällä ei ollut avattu, samalla nauttien pöydän antimista. Tuli hetki, jolloin haarukat pysähtyivät. Martti Ahtisaarella oli puheenvuoro, pöydän tunnelma tiivistyi. Haluttiin tarkoin kuulla, mitä hänellä oli sanottavaa.
Ahtisaaren työ inspiroi yhä
Niinistön mukaan rauha oli Ahtisaarelle tahdon asia. Niinistön mukaan se merkitsi täyttä omaa omistautumista työlle, mutta myös haastetta niille, joilla oli valtaa vaikuttaa.
– Sanoma heille kuului: "aina on etuja, joita sota edistää. Siksi he, joilla valtaa ja vaikutusvaltaa on, voivat myös pysäyttää ne". Epäilemättä hän rauhanvälityksessä levolliseen tyyliinsä purki aluksi jännitteitä, kuunteli enemmän kuin puhui, johdatteli asianosaiset kiistan ytimeen – ja näin vähin erin riisui heidät aseista, Niinistö sanoi.
Niinistön mukaan tämä oli uskoa siihen, että minkä ihminen on rikkonut, ihminen myös korjaa.
– Rauhanvälittäjänä oli tärkeää, että kaikkien, joita sota koskee, tuli saada äänensä kuuluville. Naisten ja tyttöjen aseman turvaaminen oli erityisen tärkeää.
Presidentti Ahtisaaren työ Indonesiassa, Kosovossa, Namibiassa ja muualla on jättänyt jälkensä lukemattomien ihmisten elämään, Niinistö sanoi.
– Moni hänet maailmalla kohdannut on tullut myös tänne tänään pitkien matkojen takaa kunnioittamaan hänen muistoaan. Se on myös inspiroinut, ja inspiroi edelleen, useita suomalaisia diplomaattisukupolvia. Hänen esimerkkinsä osoitti, kuinka kova työ ja vahva vakaumus kantavat hedelmää. Että diplomatian kentällä pienikin maa voi saada aikaan suuria.
Aviopuoliso ja isä
Niinistö sanoi, että viime kädessä ja ennen kaikkea, Ahtisaari oli aviopuoliso ja isä.
– Tämäkään ei ollut hänelle yksisuuntainen tie. Eeva ja Marko, olette kulkeneet pitkän matkan Martin rinnalla. Hän toi monessa yhteydessä esiin tukenne korvaamattoman merkityksen. Huolenpitonne hänestä sairastumisen jälkeen on ollut koskettavaa.
Niinistö huomautti puheessaan, että Eeva Ahtisaaren rooli oli paljon muutakin kuin tehtävät diplomaatin puolisona.
– Te olette tehneet valtavan yhteisen työn. Kevään valtiovierailullani Namibiassa toistui tavan takaa muisto Eevasta ja Martista, ja siitä, miten he yhdessä tekivät ja saivat aikaan, Niinistö sanoi.
– Koko Suomi sekä Martti Ahtisaaren ystävät ja työtoverit maailmalla muistavat tänään presidentti Ahtisaarta ja hänen elämäntyötään syvää kunnioitusta ja kiitollisuutta tuntien sekä läheisten suruun osaa ottaen, Niinistö päätti puheensa.