Poliitikkoja haukutaan kovin kärkkäästi takinkääntäjiksi, mutta äänestäjät voisivat katsoa peiliin. Sieltä heitä tuijottaa takaisin kaikkien takinkääntäjien äiti.
Se on aika pientä, mitä hallitusneuvotteluissa puoluepamput joutuvat tinkimään periaatteistaan siihen nähden, millaisen käännöksen äänestäjät tekevät lähes joka vaalikaudella.
Tällä vaalikaudella ei tarvinnut odottaa kovinkaan pitkään äänestäjien takinkääntöä. Vaaleissa turpaansa saaneet ja huimaan laskuun kääntyneet demarit ovat nyt gallupin mukaan suurin puolue.
Edelliskaudella sama tapahtui keskustalle. Se nousi oppositiossa maan suurimmaksi puolueeksi, lähes katastrofaalisen kannatuksen laskun jälkeen.
Herää kysymys, mitä tässä on mieltä.
Keinot kateissa. Ovatko suomalaiset pelkkää vaalikarjaa, vai eivätkö puolueet osaa käyttää valtaa kansalaisia tyydyttävällä tavalla? Suosio nousee nopeimmin oppositiossa mitään tekemättä.
Jos vika on äänestäjissä, luulisi puoluepomojen hermostuvan tyyliin ”pitäkää tunkkinne”. Muutosta ja tekoja vaaditaan, mutta sitten kun niitä tarjotaan, ne eivät kelpaakaan.
On toki sellainenkin mahdollisuus, ettei Suomessa ole ainuttakaan puoluetta, joka olisi vaaleissa antamansa sanan mittainen. Valtaa ei osata käyttää, ja siksi vallan vaihto on edessä vaalikauden jälkeen.
Suomessa tarvittaisiin johtajuutta, joka pysäyttäisi heilurin ja pistäisi kuppikunnat kuriin. Sellaista, johon uskottaisiin epämiellyttävienkin päätösten hetkellä.
Uutta uskoa. Nuorten leijonien maailmanmestaruus toi uutta uskoa, ainakin minuun. Presidentti Sauli Niinistö kiteytti hienosti asian: ”Mestaruus kertoo paljon nousevasta sukupolvesta.”
Pelillisesti pikkuleijonista sanottiin, että he eivät tiedä edellisten polvien painolasteista, Punakoneesta ja voittamisen pelosta. Nämä pojat uskoivat olevansa yhtä hyviä kuin kuka muu tahansa.
Presidentti tarkoitti ilmeisesti sitä, että pikkuleijonat tiesivät olevansa yhdessä ja yhteistyöllä maailman parhaita. Eikä se usko horjunut missään vaiheessa.
Toivomme näyttää olevan tässä nousevassa sukupolvessa. Nyt vallassa olevista ei parannukseen näytä olevan. Niskassa roikkuvat menneiden aikojen kaunat.
Saa haukkua. Suomalainen mies on vapaata riistaa, ja hänen niskaansa saa kaataa likasangon koska vain.
Jos maahanmuuttajat tekevät uudenvuodenaattona kähmintäringin tyttöjen ympärille, niin A-studio alkaa illalla sillä, että Suomessahan on ollut naisten seksuaalista häirintää aina – ja paljon.
Vesa Koivumäki