Vaasan harrastajataiteilijoiden Ateljé Tornissa puhe pulppuaa niin, ettei toimittajan kynännostokaan auta puheenvuoron saamiseksi. Kuvataiteen harrastajat Hanna Piittari ja Juha Vainio kertovat kuin yhdestä suusta, millaista on työskennellä vaasalaisen kuvataiteilija Hans Westergårdin oppilaana.
Oppilaat ovat yhdessä opettajansa kanssa koonneet Torniin näyttelyn Mestarin opissa VI, joka koostuu Westergårdin öljy- ja pastellimaalauskurssilaisten töistä.
– Hasse on ehdottomasti Vaasan seudun paras taideopettaja. Niin se vain on, Vainio kiteyttää.
Kyseessä ei ole vain muutaman oppilaan mielipide. Kun opiston kursseille ilmoittautuminen alkaa, Westergårdin maalauskurssit täyttyvät hyvin nopeasti.
– Pääsin varasijalle vain tunti ilmoittautumisajan alkamisesta. Onneksi paikka kuitenkin avautui, Piittari kertoo.
Luontoa ja kaupunkinäkymiä
Vainiolla on jo sukunsa puolesta ikään kuin velvoite tehdä kuvataidetta ja jatkaa sukunsa perinnettä.
– Setäni oli edesmennyt vaasalainen kuvataiteilija ja professori Armas Vainio. Olen nyt vajaa kymmenen vuotta maalannut säännöllisesti ja käynyt Westergårdin kursseilla.
Opiskelu on ehdottomasti kannattanut. Vainion luontoa, kaupunkinäkymiä ja ihmisiä kuvaavat pastellimaalaukset kuuluvat näyttelyn parhaimmistoon.
– Maalatessa luontoa alkaa katsoa aivan eri tavalla kuin aiemmin. Ympäristöään havaitsee tarkemmin ja ymmärtää yhä paremmin, kuinka hieno luonto meillä onkaan, hän toteaa.
Halu maalata
Hans Westergårdille on vuosien opetuskokemuksen kautta kiteytynyt se, mikä tuottaa oppilaille eniten hankaluuksia.
– Värien sekoittaminen ja niiden taittaminen, se on maalaamisessa kaikkein tärkeintä ja haastavinta. On opittava käyttämään värien sävyjä ja näkemään sävyerot. Lisäksi on osattava lopettaa oikeassa kohdassa, hän kuvailee.
Westergård jakaa mielellään osaamistaan eteenpäin, mutta ei pyri muuttamaan maalareiden omaa maalaustyyliä. Matkan varrella oppilaat kehittyvät rutiinien avulla ja oma tapa tehdä tulee varmemmaksi.
– Maalaamisessa on tunnepuolikin hyvin tärkeää. Pitää haluta maalata, ja siksi annan oppilaiden aina itse valita aiheensa joko omista kuvista tai omasta päästä, Westergård painottaa.
Taide elämänmuotona
Näyttelyssä mukana olevien 22 harrastajataiteilijan teosten aiheiden kirjo on laaja. On perinteisiä luontomaisemia, kukka- ja ruoka-asetelmia sekä muotokuvia. Teoksista kuvastuvat persoonalliset tyylit tehdä taidetta.
– Suurin osa kurssilaista maalaa itselleen. Näyttelyt ovat hyvä ja mukava lisä harrastamiseen, kun työt tulevat tavallaan valmiimmiksi kehystettyinä ja seinille asetettuina, Westergård sanoo.
Taiteen harrastaminen lonkeroituu monilla myös osaksi muuta elämää. Piitarin matkoilla ottamat valokuvat päätyvät usein maalausten aiheiksi. Museonäyttelyiden valikoimasta hän valitsee usein ne, jotka kiinnostavat oman taiteentekemisen näkökulmasta.
– Maalaan niukalla väriasteikolla ja ihailen suuresti Helene Schjerfbeckiä. Hänen näyttelyyn Ateneumille piti ehdottomasti päästä, Piitari sanoo.
Pia Timberg