Merja on aina pitänyt lapsista ja haaveili perheen perustamisesta nuorella iällä. Asiat menivät toisin. Kolmenkympin kynnyksellä pitkä parisuhde kariutui, mutta hän ei ollut valmis luopumaan perhehaaveesta.
– Hauduttelin ajatusta jonkin aikaa. Se oli joulun aikaan, kun päätin hankkia lapsen yksin. Heti tammikuun ensimmäisenä arkipäivänä olin yhteydessä tamperelaiseen hedelmöityshoitoklinikkaan selvittääkseni vaihtoehtoja, Merja kertoo.
Yksinäinen nainen voi hankkia lapsen hedelmöityshoidoilla tai adoptoimalla. Jotkut käyttävät apuna miespuolista ystävää.
– Fyysisestä lapsettomuudesta puhutaan paljon. Sosiaalisesta lapsettomuudesta eli siitä, ettei ole löytänyt ketään, jonka kanssa lapsen tekisi, ei juuri puhuta, ja se on edelleen tabu.
– Naisilla on sentään jotain vaihtoehtoja, miehillä ei edes sitä vähää. Moni miespuolinen ystäväni on kertonut, etten voi edes ymmärtää, miten paljon hän haluaisi oman lapsen. Sosiaalinen lapsettomuus koskee yhtä lailla molempia sukupuolia, Merja kertoo.
Harkitse ja arvioi. Laki sanoo, että yksinäiset naiset saavat hedelmöityshoitoja. Kaikki klinikat eivät niitä silti tee.
Ennen hedelmöityshoitojen aloittamista itsellisen naisen pitää käydä psykologin haastattelussa. Siellä selvitetään syyt lähteä prosessiin yksin, onko tullut miettineeksi kaikkia asioita ja annetaan myös vastauksia siihen, miten käsitellä asiaa muiden ja tulevan lapsen kanssa.
Paljon keskustellaan myös siitä, millainen tukiverkosto tulevalla äidillä on.
– Minulla on mahtava tukiverkosto ja perhe. Se on yksi syy, minkä vuoksi olen uskaltanut tähän lähteä. Perheeni, ja ennen kaikkea siskoni, on kulkenut rinnallani koko tämän matkan. Olo on muutenkin ollut todella varma, enkä ole epäröinyt päätöstäni, Merja kertoo.
– Psykologi myös kertoi, ettei ihmisten kyselyihin raskaaksi tulemisen tavasta tarvitse vastata. Se ei ole tärkeä tieto kenellekään muulle kuin lapselle. Muiden kohdalla kyse on pelkästään uteliaisuudesta.
Ennen hoitojen aloittamista pitää käydä lääkärintarkastuksessa. Siellä Merjalla havaittiin munasarjassa iso kysta. Se diagnosoitiin loppujen lopuksi endometrioosiksi, joka olisi vaikeuttanut joka tapauksessa raskaaksi tulemista.
– Yksin lasta tekevän naisen kohdalla tilanne on sellainen, että kunnalliselta puolelta on turha lähteä hakemaan apua. Lapseton pariskunta saa apua, ja lapsettomuus diagnosoidaan sairaudeksi. Vaikka itsellä oli taustalla myös se oikea sairaus, jouduin silti käyttämään apuna yksityistä klinikkaa, enkä tietenkään ollut oikeutettu niihin tukiin, joita pariskunnat saavat, Merja kertoo.
Täydellistä pumpulionnea. Lopultakin raskaana. Tunne oli Merjalle käsittämättömän ihana. Hän oli odottanut sitä niin pitkään.
– Halusin, että raskausaika olisi elämäni onnellisinta aikaa. Täydellistä pumpulionnea.
– Sen vuoksi en ole halunnut minkäänlaista suhdettakaan, joka voisi tuoda mukanaan draamaa tai surua. Minkään ei saanut häiritä onneani. Rakastua voi koska vain, mutta lasta ei voi saada milloin tahansa. Nyt minulla on hänet ja loppuelämäni aikaa rakastua.
Merja kertoo saaneensa toivomansa täydellisen raskausajan. Synnytyksessä mukana oli sisko.
– Kun lopulta sain lapsen syliini, kaikki ympärillä tuntui katoavan. Se oli niin ihmeellistä. Jos joku kyseenalaistaa yksin lasta hankkivaa naista itsekkääksi, voin sanoa, että nämä lapset ovat toivottuja ja rakastettuja.
Haastateltavan nimi on muutettu.
Laura Syväoja