Viime päivinä on tupruttanut runsaasti lunta koko Suomen alueella oikein wanhaan malliin. Ja taaskin tämä Suomen ikivanhaan loppusyksyn perinteeseen kuulunut säätila yllätti monet autoilijat.
Näin voidaan todeta siitäkin huolimatta, vaikka autojen tekniset ominaisuudet ja renkaat ovat kehittyneet huomattavasti. Mutta jostakin ihmeellisestä syystä ensilumet ja liukkaudet yllättävät monia. Voidaan todeta, että yhä lisääntyvässä määrin.
En muista koskaan aikaisemmin nähneeni kuitenkaan niin monta tieltä suistumisen jälkeä maantien reunamilla, kuin mitä havaitsin viime viikon lopulla omalla asuinseudullani. Niitä oli kaikiaan kahdeksan.
Aikaisempien vuosien ennätysmäärä neljän päivän aikajaksolla on enimmillään viisi.
Vahingot jäivät nyt onneksi säikähdyksiin ja mustelmin, tai pieniin ruhjeisiin. Useimmista kolareista ei varmankaan nähty aihetta tehdä ilmoitusta virkavallalle.Näin voi todetaesimerkiksi netistä, tilannehuoneen vahinkotilastosta.
Autot poistetaan enimmäkseen ojasta omia avuin ja tuttujen kanssa. Näin säästytään sakoilta ja poliisien työn ”tuhlaamista”. Aineelisten vahinkojen sopiminen ja ruhjeidenkin ”parsiminen” onnistuu useimmiten vakutuusyhtiön kanssa, jos on aihetta.
Ihmeellisin ja suorastaan harvinainen liukastelu tapahtui valtatie 18:lla.
Suoralla tieosuudella, hieman Töysän keskustaajaman risteyksestä Ähtärin suuntaan kaksi autoa suistui ajosuunnassaan oikealle syvään ojaan. Välimatkaa olli vain viitisen metriä.
Onni onnettomuuksissa oli, vaikka oja oli syvä, niin ei kiviä ja muutakaan kovaa ollut vastaan. Ojassa oli pehmeä pohja, johon autojen keulat kaivautuivat leppoisasti syvään.
Pentti Hautala
Töysä