– Katsohan, miten hieno kirjailu tässäkin, Sara Hartman sanoo. Niina Nissiläkin ihailee punaisen mekon koristeluja. Katossa kulkevista putkista kuuluu tämän tästä epämääräistä rohinaa.
Sara Hartman istuu kellarissa kiviholvien alla ja on vähän liikuttunut.
Häntä ympäröi vuosikymmenten aarreaitta. Muistot houkuttelevat esiin niin huokauksia kuin hymyjäkin.
Vaasan kaupungintalon kellarissa pursuaa koko se riemunkirjava roolipuvusto, jolla Vaasan ooppera on 60 vuoden aikana lumonnut katsojansa ja kuulijansa.
