Syöpäseulontoihin pääsy voi olla sukupuolivähemmistöille vaikeaa, mutta tilanteeseen ollaan hakemassa muutosta. Vuoteen 2028 mennessä Suomessa pilotoidaan vapaaehtoista seulontarekisteriä. Rekisteriin voivat ilmoittautua ne, jotka eivät henkilötunnuksen perusteella saa seulontakutsuja, mutta hyötyisivät niistä.
Valtakunnallisen seulontaohjelman mukaisia syöpäseulontoja ovat rinta- ja suolistosyövän sekä kohdunkaulan syövän seulonta. Seulontakutsut lähetetään henkilötunnusten perusteella. Jos sukupuolenkorjausprosessissa on vaihtanut henkilötunnuksensa, jää todennäköisesti ilman kutsua.
Hyvinvointialueen vastuulla
Suomen seulontakäytännöt noudattavat eurooppalaista linjaa. Kaikkialla ei nojata väestötietorekisteriin, vaan osassa maista seulontakutsut lähtevät esimerkiksi vakuutusyhtiöiden tai yleislääkärien kautta.
Suomessa rintasyöpäseulontaan kutsutaan 50–69-vuotiaat naiset 20–26 kuukauden välein. Kohdunkaulan syöpää seulotaan 30–65-vuotiailta naisilta viiden vuoden välein. Joillain hyvinvointialueilla kutsun saavat jo 25-vuotiaat naiset.
Translain tultua voimaan uudistettiin myös seulontaa koskevaa valtioneuvoston asetusta. Oikeus seulontoihin pitäisi olla kaikilla, jotka niistä hyötyvät.
Kohdunkaulan syövän seulontaa tulisi tarjota myös sukupuolensa mieheksi vahvistaneille ja rintasyövän seulontaa sukupuolensa mieheksi tai naiseksi vahvistaneille. Lisäksi seulontaa tulisi tarjota niille, jotka ovat käyttäneet rintasyövän riskiä lisäävää hormonivalmistetta pitkäaikaisesti. Syöpäriski on olemassa, jos kohtua tai kaikkea rintarauhaskudosta ei ole poistettu. Transnaisilla estrogeenihoidot voivat lisätä rintasyöpäriskiä.
Seulontojen järjestäminen on hyvinvointialueiden vastuulla ja toteutustavat vaihtelevat. Hyvinvointialueet ovat velvoitettuja tarjoamaan tietoa oikeudesta seulontaan.
EU-hankkeella tavoitettavuutta
Tulevaisuudessa seulontakutsut voisivat lähteä samassa sekä vapaaehtoisen rekisterin että henkilötunnuksen perusteella.
Suomen Syöpärekisteri on mukana Latvian yliopiston vetämässä nelivuotisessa EU-hankkeessa, jossa tavoitteena on kehittää EU:n suosittelemia syöpäohjelmia. Suomalaiset tutkijat johtavat osiota, jossa pyritään parantamaan seulontojen tavoitettavuutta myös sukupuolivähemmistöille. Mukana ovat EU-maiden lisäksi Ukraina, Moldova, Norja ja Islanti.
Rekisterin lisäksi laaditaan esimerkiksi koulutusmateriaalia terveydenhuollon ammattilaisille. Suomalaiset tutkijat haastattelevat sukupuolivähemmistöön kuuluvia seulontojen nykyisestä toteutumisesta ja halukkuudesta uuteen vapaaehtoiseen rekisteriin.
– On hyvä kysymys, missä informaatio pitäisi antaa ja mikä on paras tapa. Sitä myös selvitetään, väitöskirjatutkija Maija Vahteristo kertoo.
Esimerkiksi Hollannissa toteutettiin toissa vuonna kanava, jonka kautta transihmiset voivat ilmoittautua seulontoihin. Kanavasta on viestitty samassa yhteydessä, kun juridinen merkintä sukupuolesta on tehty.
Suomessa juridisen sukupuolimerkinnän vahvistamisen yhteydessä kerrotaan sen vaikutuksista muun muassa syöpäseulontoihin. Vahvistamisen jälkeen asiasta ei muistuteta.
– Se, että aiemmin sukupuolensa mieheksi vahvistanut henkilö saa yhtäkkiä kutsun kohdunkaulan syövän seulontaan voi olla triggeröivää. Emme myöskään voi tietää, ketkä näistä henkilöistä ovat yhä riskissä kohdunkaula- ja rintasyövälle, Vahteristo pohtii.
Vähemmistöstressi nostaa kynnystä
Viestintä oikeudesta seulontoihin on muutamassa vuodessa parantunut. Isoista seulontatoimijoista Hus-diagnostiikkakeskus ja laboratoriopalveluita tuottava Fimlab tiedottavat nettisivuillaan oikeudesta seulontaan.
Psykiatrian erikoislääkärin ja Mehiläisen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasioiden johtavan asiantuntijan Teemu Kärnän mukaan seulonnoissa ei ole ilmennyt ongelmia, mutta niihin hakeutumisessa on haasteita.
– Vähemmistöstressi vaikuttaa ihmisen terveyskäyttäytymiseen ja epäasiallisesti kohtaamisen pelko saattaa nostaa palveluihin hakeutumisen kynnystä, Kärnä sanoo.
Kärnä painottaa kunnioittavan kohtaamisen tärkeyttä, jotta omien terveyshuolien ottaminen puheeksi olisi mahdollisimman helppoa. Transtaustaisten potilaiden kohtaamisesta ei ole laadittu Mehiläisellä erikseen ohjeistusta eikä esimerkiksi syöpäriskiä oteta puheeksi, jos se ei ole uuden potilaan käynnin pääasiallinen syy. Aihe voi olla vaikea erityisesti hoitosuhteen alussa, mutta hoitosuhteen vakiinnuttua puheeksiottamiseen kannustetaan.
– On inhimillisesti ymmärrettävää, että transmies saattaa pohtia, otanko gynekologiset oireeni puheeksi lääkärin kanssa, että kehtaako näistä puhua, Kärnä sanoo.
Viestinnän tarve kasvaa
Kattavaa tietoa seulontojen tavoittavuudesta sukupuolivähemmistöjen sisällä ei ole. Ihmisoikeusjärjestö Setan ylläpitämästä Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksesta kerrotaan STT:lle, että sen palveluneuvontaan ei ole tullut kysymyksiä aiheesta uuden seulonta-asetuksen voimassaoloaikana.
Kaksi vuotta sitten laista poistettiin vaatimus lääketieteellisestä selvityksestä sekä lisääntymiskyvyttömyydestä. Nykyään sukupuoltaan korjaavia ei pakoteta sterilisaatioon tai hormonihoitoihin.
Yhä useampi transihmisistä myös toivoo pelkästään muita hoitoja kuin genitaalikirurgiaa, eivätkä kaikki koe tarvitsevansa kirurgiaa tai hormonihoitoja. Suomessa on joukko transihmisiä, jotka ovat korjanneet sukupuoltaan juridisesti, mutta eivät ole tarvinneet terveydenhoidon palveluita.
Mehiläisen Teemu Kärnä näkee järjestelmässä myös riskejä, jos sukupuolta on korjattu ilman kontaktia terveydenhuoltoon. Tällöin neuvonnan ja ohjauksen mahdollisuus menetetään.
– Nuorelle ihmiselle syöpäasiat saattavat tuntua kaukaisilta ja huoli on, jäävätkö ne sitten mieleen, Kärnä sanoo.
