Viime päivinä on palattu syntyvyyden laskun ongelmaan (Yle TV1, A-studio 24.4.2023) pääsemättä ratkaisuun. Vielä ei ole puhuttu vauvaperäisestä maahanmuutosta, mutta se kai tulee seuraavaksi.
Suomen syntyvyys saadaan nousuun yhdellä toimenpiteellä. Sillä keinolla laskevat myös työttömyys ja kansalaisten stressi. Kirjoitan nyt työperäisestä toimenpiteestä, muitakin tapoja on, mutta työttömyys ei niillä laske.
Elämme yhä 1990-luvun laman jälkeistä aikaa, eikä kaksitoista hallitusta ole onnistunut pysyvästi poistamaan silloin syntynyttä puolen miljoonan suomalaisen työttömyyttä. Meillä on nyt 360 000 työtöntä ja lisäksi 140 000 tilastoista kadonnutta henkilöä. Näinä vuosina tämä on maksanut meille yli 250 miljardia euroa. (Tästä todisteena Pellervon taloustutkimuksen luku vuodesta 2016, jolloin työttömyys maksoi 10,8 miljardia euroa suorina kuluina, HS, pääkirjoitus 24.1.2019.) Ja luultavasti yhtä järjettömän summan epäsuorina sairaus- ja sosiaalineuvonnan paisuneen henkilöstön lisäkuluina. Absurdia ja pinnallista ajattelua on, että hamuamme koulutettavia muista maista, kun emme ole pystyneet kuluneitten kolmen vuosikymmenen aikana opettamaan omia, suomea puhuvia kansalaisiammekaan.
Työssä käyvät ovat uupuneita ja haaveilevat kuuden tunnin työpäivästä tai neljän päivän työviikosta. Kumpikaan ei ole mahdollista, sillä tuottavuus ei siten nouse. Asiaa ajatellaan yksipuolisesti työntekijän kannalta. On huomioitava myös tuottavuus, näännyttämättä työntekijöitä. Aloilla, joille tämä ajatus sopii, on mahdollista jakaa työ 2 x 6 tunnin työrupeamiin, seitsemästä yhteen ja yhdestä seitsemään. Jos tarvitaan ympärivuorokautista työtä, kuten hoitajilla, sama sääntö toimii. Kun palkka pidetään nykyisellään, monet hoitajamme palaavat alkuperäiseen työhönsä, jopa Ruotsiin ja Norjaan muuttaneet suomalaishoitajat. Ala saa uutta suosiota, ja nuoret haluavat mukaan.
Uusi työaika lisää tuottavuutta, kun kuuden työtunnin jälkeen toinen työporukka astuu remmiin. Jokainen voi valita työajan oman kronotyyppinsä mukaan; on turha yrittää muokata iltavirkusta aamuvirkkua, kaikilla saa olla oma rytminsä. Lyhyempi ja oikea-aikainen työaika vähentää stressiä, perhekeskeinen ateriointi ja puuhailu lisäävät lasten ja vanhempien yhteisiä hetkiä, ja aikaa jää uusille vauvoille ja syntyvyyden nousulle. Ratkeaa jopa lasten ja nuorten pako kotoa kadulle, vanhemmat löytävät kadotetun yhteyden lapsiinsa. Ja toisiinsa.
Työttömät ja myös heitä hoitanut ”sossun” väki ovat työvoimavaramme. Vapautuvat sosiaalineuvojat ovat digitaitoisia, työkykyisiä henkilöitä, jotka lyhyellä koulutuksella voivat siirtyä tuottavaan työhön. Hallituksillamme, paitsi Sipilän johdolla toimineella, on kulujen suhteen ollut sokea piste. Ne ovat karkeasti ohittaneet puolen miljoonan suomalaisen perustarpeet, nyt on aika korjata asia ja auttaa heidät takaisin työhön, joko 3 x 4 tai 2 x 6 tunnin jaksoilla. Vasta se on huolehtimista heikoimmassa asemassa olevista.
Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki