Alle 20-vuotiaiden jääkiekon MM-kisoissa Helsingissä koettiin jännittävä finaali loppiaisaattona. Suomen Nuoret Leijonat ja Venäjä olivat vastakkain, tilanne oli 3 – 3 kolmannen erän jälkeen. Tällaisessa tilanteessa väsymys täytyy selättää ja tarvitaan asennetta, jos mielii voittaa.
Jatkoajan toisella peliminuutilla Kasperi Kapanen ottaa kiekon haltuunsa, kiertää maalin takaa ja ohjaa hallitusti lätyn puoliavoimesta ovesta häkkiin maalivahdin selän takana. Maila jäähän, kypärä pois, työt on tältä illalta tehty. Seuraavassa hetkessä Leijonan Pennut ovat kasassa ja juhla voi alkaa – juhla meille kaikille.
En seuraa intensiivisesti jääkiekkoa, mutta minua kiehtoo aina, kun joukkue tai yksilö ylittää itsensä, tekee vähän enemmän kuin on tarpeen. Oli sitten kysymyksessä urheilu tai mikä tahansa työ.
Radiossa haastateltiin ennen ottelun alkua katsojia, veikkauksia esitettiin pelin kulusta. Korviini tarttui lausahdus: ”Kyllä sylissä kasvaneen sukupolven pelaajat yltävät voittoon.” Näkökulma oli yllättävä. Tarkentavan kysymyksen jälkeen veikkaaja sanoi näiden poikien yltävän voittoon, koska heille on opetettu, että tavoitteiden saavuttaminen on mahdollista.
Minua – lieassa pidettyä – kiinnosti, minkälainen sylihoito tuottaa tulosta.
Nämä vesselit ovat viettäneet suurimman osan elämästään kaukalossa ja voittamisen vimma on verissä. Kasperin isoisä ja isä ovat olleet malleina ja opettajina, mutta nuori pelaaja on saanut kärsiä myös ivaa ”suvun tuomista etuisuuksista”.
Samalla tavalla Jesse, Partik ja Sebastian ovat osoittaneet pikkupojasta lähtien lahjakkuutensa jääkiekossa. Onneksi heillä on ollut vanhemmat, joilla on ollut halua ja aikaa sitoutua poikien harrastukseen.
Työtä on vaadittu paljon pojilta, vanhemmilta ja valmentajilta. Ei siinä lasketa ylityötunteja; tekemisen palo on johtava juttu. Nämä, henkisesti valmennetut pojat pystyvät tiukoissa paikoissa kokoamaan itsensä ja tekemään paineen alla ihmeitä meidän kaikkien iloksi.
Näinä ankeina, ylenmääräisen valituksen aikoina, on terveellistä saada koko Suomi iloitsemaan yhdessä.
Tällaista pelihenkeä Suomi kaipaa nyt. Joukkueessa haetaan tilanteita, osa hyökkääjistä uhrautuu, toinen syöttää, kolmas laukaisee. Ja jos maalivahti ei ole kärppänä, voi tulla maali. Siis tilanteita luodaan koko ajan, mitä pidempään ollaan niskan päällä, sitä suurempi mahdollisuus täysosumaan eli arjessa onnistumiseen on olemassa.
Vaikeissa paikoissa pitäisi pystyä kysymään, mitä minä voin tehdä maani hyväksi? Ei kannata katsoa naapurin puolelle, mitä tämä voisi tehdä minun puolestani. Vastoinkäymisten jälkeen suoritetaan nollaus ja eteenpäin.
Toivottavasti Nuorten Leijonien voitonhuuma auttaa tavallisia nuoria liikunnan harrastamisessa. Valloittavat Nuoret Leijonat ovat kaikki poikkeusyksilöitä, lahjakkaita nuoria, jotka ovat tehneet lujasti töitä. He voivat toimia tavallisille nuorille esikuvina ja olla motivoimassa liikuntaan. Liikunnan ilo, hikikarpalot otsalla ja niskassa, hengästyminen ja märkä paita takaavat hyvinvointiamme.
Eeva Korpi-Hyövälti
Kirjoittaja on lääketieteen tohtori, sisätautien erikoislääkäri ja diabetologi.