Lupaan ettei tämä kolumni ole itkuvirsi, mutta pakko aloittaa tilannekatsauksella.
Suomalaiset on saatu peloteltua niin syvään talousankeuden tunnelmaan, että siihen ei kauhukirjailija pysty. Piruja manataan ja keppi viuhuu, mutta porkkanaa ei näy missään.
Yksi hallituksen monista pienistä lahjoista tuntuu omassa kotitaloudessamme. Muualla Euroopassa kirjojen arvonlisävero on keskimäärin 3–6 prosentin luokkaa, monessa maassa nolla. Suomessa se nostettiin 14 prosenttiin.
Verottaja siis tienaa jokaisesta myydystä kappaleesta enemmän kuin kirjailija itse. Toivottavasti kansantalous pelastuu!
Mutta itkuvirsi päättyy tähän. Olen ollut näkevinäni siellä täällä lupaavia valonpilkahduksia. Ne voivat toki olla irrallisia yksittäistapauksia, mutta yleensä heikot signaalit kertovat jostakin.
Turun perinteikkäät kirjamessut järjestettiin runsas viikko sitten. Ensimmäistä kertaa oltiin uudessa ympäristössä, tapahtumakeskus Logomossa. Monesta suusta kuului, että painetut kirjat kävivät kaupaksi poikkeuksellisen hyvin.
Kirjallisuus on ollut koko ajan ahtaammalla poliittisten päätösten ja uusien teknologioiden puristuksessa. Esimerkiksi äänikirjoissa on paljon hyvää, mutta kirjallisuuskentän kannalta ne haukkasivat liian nopeasti liian suuren palasen kakusta.
Sitä paitsi, ääniformaatti ei sovi likimainkaan kaikkeen kirjallisuuteen.
Moni hieno teos menee heittämällä ohi, jos niitä kuuntelee renkaiden vaihtamisen ja somettamisen lomassa. Toivottavasti siis messukokemukset ovat merkki siitä, että osa ihmisistä on palaamassa perinteiseen painettuun kirjaan.
Toinen messujen havainto oli, että kirjoja hankkivat ovat tavallista nuorempia. Se lupaa hyvää sekä kirjallisuudelle että ihan jokaiselle suomalaiselle, joka haluaa, että maata tulevaisuudessa pyörittävillä on keskittymiskyky ja kokonaisuuksien hahmottaminen kohdillaan.
Viimeinen ilonaihe tulee alkujaan jo neljän vuoden takaa, kun näillä konnuilla jaettiin ensimmäistä kertaa Pohjalainen kirjallisuuspalkinto. Muilla alueilla on ollut vastaava tunnustus jo jonkin aikaa, joten hienoa, että mekin saimme omamme. Palkinto jaettiin tänä vuonna jo kolmatta kertaa. Se kertoo siitä, että Ilkka-Pohjalaisen, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan liittojen rahoittama tunnustus on vakiintunut.
Vuoden 2025 Pohjalaisen kirjallisuuspalkinnon saa kauhavalaisen Merja Mäen romaani Itki toisenkin (Gummerus 2024). Onnea Merjalle! Lisäpysti voisi tulla poikkeuksellisen hienosta palkintopuheesta.
Kirjoittaja on vaasalainen kirjailija.