Pasi Kivioja, joka on Väyläviraston virkamies ja toimii viraston tienrakennushankkeiden parissa, arvosteli 28.10.2025 Ilkka-Pohjalaisen mielipidesivuilla kriittiseen sävyyn pyrkimyksiä korjata Suupohjan rata liikennöitävään kuntoon. Kirjoituksensa hän oli laatinut Ilmajoen kunnanvaltuuston jäsenenä.
Kivioja toteaa, että ”radan ja sillä olevien siltojen huono kunto kyllä tiedetään”. Sehän ei ole radan syy, jos ja kun se on huonossa kunnossa. Kyse on siitä, että radan korjaukset on laiminlyöty 30 vuoden ajan ja rata on päässyt huonoon kuntoon. Korjausinvestointeja on viimeksi tehty 1990-luvun alkupuolella. Myönteinen asia on, että rautatiesiltoja ryhdytään nyt korjaamaan ja uusimaan. Valtion tämän vuoden budjettiin on myönnetty 15 miljoonan euron valtuus radan korjaamiseen ja yhden miljoonan euron suunnitteluraha. Väylävirasto on käynnistänyt hankkeen suunnittelun ja käytännön korjaustöihin päästään vuonna 2027.
Kirjoituksessaan Kivioja väittää, että radan kunnostaminen maksaisi satoja miljoonia euroja. Paljon pienemmälläkin summalla rata saadaan liikennöitävään kuntoon. Rautatiesiltojen ohella radan päällysrakenne pitäisi uusia, mikä tarkoittaa radan kiskojen, ratapölkkyjen ja tukikerroksen uusimista.
Pohjanmaan liitto, Etelä-Pohjanmaan liitto ja Etelä-Pohjanmaan rautatieyhdistys ovat laatineet tänä vuonna radan päällysrakenteen vaiheittaisesta uusimisesta korjaus- ja rahoitusesityksen. Esityksen mukaan päällysrakenne uusittaisiin ”pala palalta” neljän vuoden aikana samanaikaisesti, kun rautatiesiltoja korjataan. Päällysrakenteen uusimisen kustannusarvio on 15 miljoonaa euroa vuodessa neljän vuoden ajan eli yhteensä 60 miljoonaa sisältäen suunnittelun. 2030-luvulla edessä on radan stabiliteetin parantaminen. Sen kustannusarvio on noin 60 miljoonaa euroa.
Kivioja vähättelee raskaan liikenteen siirtymisen merkitystä raiteilta maanteille. Tällä vuosikymmenellä Suupohjan radalla kuljetetun raakapuun siirtyminen kumipyörille lisää vuositasolla 15 000 rekkaa kantatie 67:lle, vähän yli 40 täysperävaunurekkaa päivässä. Tämä kuljetusmäärä on noin 330 000 tonnia vuodessa. Vaasan yliopiston vuonna 2024 valmistuneen Suupohjan rataa koskevan selvityksen mukaan radan kuljetuspotentiaali on 900 000 tonnia vuodessa, mikä maantieliikenteessä tarkoittaisi hieman yli 100 täysperävaunurekkaa päivässä.
Tärkein merkitys Suupohjan radalla on tavaraliikenteelle ja erityisesti ulkomaan viennille ja –tuonnille. Suupohjan radan tulevaisuudella on vaikutuksensa rataa ympäröivään alueeseen, mutta myös laajemmin muuallekin Suomeen. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti on toteuttanut vuonna 2021 valmistuneen selvityksen Suupohjan radan aluetaloudellista vaikutuksista (Ruralia-instituutin raportteja 208). Selvityksessä tarkasteltiin realistisen kasvun vaihtoehtoa, joka tarkoitti suuruusluokaltaan 350 000 tonnin vuotuista kuljetusmäärää ja optimistisen kasvun vaihtoehtoa, joka puolestaan tarkoitti noin 800 000 tonnin vuotuista kuljetusmäärää Suupohjan radalla.
Realistisen kasvun vaihtoehto tuottaisi toteutuessaan alueen bruttokansantuotteeseen lisää 12 miljoonaa euroa vuodessa ja parantaisi työllisyyttä 60 henkilötyövuodella. Optimistisen kasvun vaihtoehto kasvattaisi toteutuessaan alueen bruttokansantuotetta 24 miljoonalla eurolla vuodessa ja parantaisi työllisyyttä 100 henkilötyövuodella.
Isossa kuvassa elinvoiman näkökulmasta lähtökohtana pitäisi olla kunnossa oleva infra, joka mahdollistaa teolliset investoinnit. Valitettavasti infran kunto on heikentynyt eikä heikkokuntoinen infra houkuttele eikä mahdollista investointeja.
Suupohjan ja laajemminkin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan elinvoiman näkökulmasta Suupohjan radan säilyminen ja kehittäminen on tärkeä asia. Otan esimerkin ajalta, jolloin Suupohjan rata, joka on valmistunut liikenteelle vuonna 1913, oli hyvässä kunnossa. Koskenkorvan viinatehdas, nykyiseltä nimeltään Anora Group Oyj, Koskenkorvan tehtaat, valmistui vuonna 1940, mutta se käynnistyi vasta vuonna 1945 sotien jälkeen. Tehdas sijaitsee alle puolen kilometrin päässä Suupohjan radasta. Arvelen, että Suupohjan radalla on ollut tärkeä merkitys tehtaan sijaintipaikan valinnalle. Koskenkorvan tehtaalta kuljetettiin rautateitse viljaviinaa Rajamäen tehtaalle vielä 2010-luvulla.