Juhani Viitala esitti Ilkka-Pohjalaisessa (24.5.), että ”Tehdään Suomesta työn ja yrittämisen luvattu maa.” Aluksi hän totesi aiheellisesti: Meillä on ollut pitkä perinne ohjata kehitystä liian pehmoliberaaliin suuntaan.
Olemme jääneet jälkeen tärkeistä verrokkimaistamme. Julkinen sektori on kasvanut suhteessa BKT:n kestämättömän kalliiksi.
Työllisyyttä on yritetty parantaa. Tämäkin kasvu on tapahtunut liiaksi julkisella puolella sekä julkisella tuella on synnytetty työpaikkoja, jotka eivät paranna julkisen talouden vajetta.
Viitala edellyttää, että mahdollisimman monien työkykyisten tulee tehdä täysiaikaista työtä. On rohjettava puuttua myös sosiaaliturvaan ja verotukseen niin, että työn tekeminen on aina kannattavaa, mutta myös pakollista.
Hän toteaa, miten kasvu ja julkisen talouden kannalta terveet työpaikat syntyvät yrityksissä ja etenkin pk-yrityksissä. Keinot löytyvät liiallisen sääntelyn purkamisella, yritysten kulujen suitsimisella, yrittäjän sosiaali- ja oikeusturvan parantamisella sekä kannustavalla verotuksella.
Työllistämisen kynnysten alentamisella ja työmarkkinoita tulisi joustavoittaa mm. laajemmalla yrityskohtaisella sopimisella.
Koulutuksen tulisi vastata yritysten työvoimatarpeita. Koulutusta tulisi tehostaa ja opiskeluaikoja lyhentää. Oppisopimus on käyttökelpoinen opintoväylä.
Opiskelu tulee olla välivaihe, ei kenenkään ammatti.
On virhe tavoitella sellaista tasa-arvoa, jossa ahkerasti työtä tekevällä ja työttömyyden valinneelle syntyy yhtäläinen elintaso. Kannustavuuden vuoksi selvät tuloerot täytyy olla. Yhteiskunnan ei tule huolehtia kaikista yksilölle itselleen kuuluvista tehtävistä ja velvoitteista, enemmän omaa vastuuta pitää ottaa.
Täyttä asiaa. Hallitus ei kuitenkaan rohkene pakottaa kaikkia työkuntoisia talkoisiin.
Yrjö Saraste
sotaveteraani
Helsinki