Tunnetteko Kansalaisen asiointitilin, julkisen digipalvelun, jonka kautta suomalainen voi asioida viranomaisten kanssa?
Tuskin tunnette: viime vuoden heinäkuussa palvelussa oli 342 409 avattua tiliä, ja vuoden 2015 seitsemän ensimmäisen kuukauden aikana palvelussa lähetettiin 86 076 viestiä. Yhteensä siis 0,25 viestiä/tili.
Vuosina 2011–14 palvelun kautta kulki yhteensä noin 168 000 viestiä, jolloin yhden viestin laskennalliseksi hinnaksi tuli 17 euroa. Halvempaa olisi esimerkiksi lähettää 15 kilon postipaketti lähimpään palvelupisteeseen.
Asiointitili on osa valtiovarainministeriön johtamaa Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelmaa, jota ministeriö rahoitti kymmenillä eri määrärahanjakopäätöksillä eri osastoilleen tai muille ministeriöille. Rahoitusmalli teki SADe-ohjelmasta hieman koukeroisen, sillä sen hallintohimmeli on pahimmillaan ollut yhdeksänkerroksinen.
Byrokratian ongelmat huomattiin vuonna 2010 valtiovarainministeriön tilamassa väliarvioinnissa. Samoin arviointiraporteissa vuosina 2011, 2012, 2013 ja 2014.
Raskas on myös Kansallisen palveluarkkitehtuurin toteuttamisohjelma, tuttavallisemmin KAPA. Viime vuonna siihen tarvittiin muun muassa yli 60 konsulttia sekä 25 päällikköä: ohjelma-, yksikön- ja järjestelmäpäälliköt, neljä kehittämis-, kehitys- sekä hankepäällikköä ja viisi tuote- sekä projektipäällikköä.
Nämä tositarinat ovat osa Valtiontalouden tarkastusviraston raporttia, joka tarkastelee viimeisen kymmenen vuoden aikana toteutettuja julkisia digihankkeita. Niihin on tähän mennessä käytetty määrärahoja noin 200 miljoonaa euroa, ja lopputuloksen voi kiteyttää yhteen lauseeseen.
"Ei ole osoitettavissa, että kehitetyt sähköiset palvelut toisivat julkiselle hallinnolle merkittäviä kustannussäästöjä."
– Kun kirjoitimme raporttia, yritimme toimia niin, että asioilla ei retosteltaisi. Ei sieltä hirveästi positiivista sanottavaa kuitenkaan löytynyt, toteaa VTV:n tuloksellisuustarkastuspäällikkö Teemu Kalijärvi.
Kalijärven mukaan julkisten ict-hankkeiden seuraaminen aiheuttaa virastossa eräänlaisen déja vu -tunteen.
– Palveluiden sähköistämistä on tehty jo lähemmäs 25 vuoden ajan. Jotkut hankkeet ovat onnistuneet, mutta yleinen linja on aika synkkä.
Hankkeita riivaavat perusongelmat, kuten asiakaslähtöisyyden puute, siilomaisuus, kehno ohjaus sekä epäluotettavat kustannus- ja hyötyarviot. Julkisissa digihankkeissa vastuuhenkilöt vaihtuvat niin usein, että hiljainen tieto ei välity eikä kokemusta ehdi kertyä.
– Tarkastusten yhteydessä käymme keskusteluja, joissa kertaamme kymmenen vuotta sitten jo käsiteltyjä asioita. Kyse on aidosti siitä, että tieto ei leviä, Kalijärvi pohtii.
Jos historia toistaa itseään, hallitusohjelman "digiloikka" jää kirjauksen tasolle.
– Ei voi sanoa, että tässä olisi mitään uutta auringon alla. Samoja toimia on yritetty jo aiemmin, ja näyttää aika epätodennäköiseltä, että digiloikka näillä linjauksilla tapahtuisi.
Kalijärven mukaan on kuitenkin rohkaisevaa, että kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) on osoittanut aitoa huolta nykytilanteen vuoksi.
– Se on pieni signaali paremmasta, mutta odotuksetkin ovat aika mittavia.
MIKKO PULLIAINEN/LÄNNEN MEDIA