Suomalaisen jalkapallon kaikkien aikojen suuruuksiin lukeutuva Heikki Suhonen ohitti toisen legendan Kai Pahlmanin vuonna 1985 maamme pääsarjan kaikkien aikojen maalikärkenä viimeisteltyään 192. osumansa SM-sarjassa. "Super-Hessu" päätti upean uransa seuraavana vuonna, ja loppusaldoksi jäi huimaavat 206 pääsarjamaalia.
TPS:n hyökkääjäikoni on siitä lähtien saanut varsin rauhassa paistatella ennätysmiehenä, vaikka lahtelaistykki Ismo Lius pääsikin suht' lähelle 188 maalillaan. Ja mitä pidemmälle aikaa kuluu, sitä rohkeammin voi jo väittää, että Suhosen ennätystä ei rikota. Vaikka totta kai koskaan ei voi sanoa ei koskaan...
– Ei tietenkään voi, mutta en usko, että sitä ennätystä rikotaan koskaan. Se on huima määrä, kaikkien aikojen pääsarjamaalarien kunniataulukossa kuudetta sijaa 152 maalillaan pitävä Ari Hjelm toteaa.
– Nykyään hyvät maalintekijät lähtevät ulkomaille. Itsekin olin neljä parasta vuotta pois. Pitäisi aika paljon keskimäärin tykittää ja olla koko ajan Suomessa eikä lähteä ulkomaille missään vaiheessa. Sen takia se tuntuu mahdottomalta.
Lauantaina uuden liigakauden aloittavista pelaajista maalikärki on Ilveksen Roope Riski, jolla on kasassa 71 maalia. Kaikkien aikojen tilastossa se jakaa 61. sijaa. Riski on ex-Ilvespommittajan "Zico" Hjelmin kanssa samaa mieltä: ennätyksen rikkojaa ei ole näköpiirissä ja potentiaaliset sellaiset eivät kotimaan kentillä kauaa viihdy.
– Hessu taisi pelata koko uransa Suomessa, ja nykymaailmassa jos nuori saa nappikauden ja paukuttaa kymmenen maalia, hän lähtee heti maailmalle. Sen jälkeen ei enää liigassa välttämättä maaleja tee, ainakaan ihan joka vuosi, Riski pohtii.
– Se on se isoin tekijä: kovimmat maalintekijät kyllä viedään käsistä. Seuroille valitettavaa, pelaajan kannalta se on tietty hyvä juttu, itsekin ulkomailla paljon kiertänyt Riski jatkaa.
"Klassista ysipaikan pelaajaa ei ole hirveästi enää liikkeellä"
Muitakin tekijöitä ennätyksen murtumattomuuteen löytyy. Hjelm ja Riski muistuttavat, että jalkapallo on muuttunut.
– Jos ajattelee niitä (Suhosen) aikoja, hyökkääjän rooli oli enemmän rangaistusalueella odottaa ja tehdä niitä maaleja. Rymisteli, puski ja pisti lapikasta väliin, Riski miettii.
– Nykyään on paljon monipuolisempaa. Ei pelkästään kärjet paukuta maaleja. Viime vuosina on liigassakin nähty, että monet laitapelaajat ovat alkaneet tekemään sitä yli kymmentä maalia kaudessa. Vastuu maalinteosta on nykyään enemmän koko joukkueen hommaa, ja klassista ysipaikan pelaajaa ei ole hirveästi enää liikkeellä.
Valmentajanakin menestynyt Hjelm kuvaa muutosta ytimekkäästi.
– Hyökkäykset kestävät pidempään kuin ennen. Ennen oli aika suoraviivaista pelaamista, Hjelm tiivistää.
– Alustatkin ovat muuttuneet. Keinonurmipelaajat ovat erilaisia kuin luonnonnurmipelaajat. Sen takia se (maalinteko) ehkä hajaantuu, vikkeläkinttuisia menee reunoilla ja tekevät maaleja. Sanoisin, että ennen vanhaan oli 2–3 puhdasta hyökkääjää (avauskokoonpanossa), nyt tullaan laajemmalla rintamalla.
Pelistä on tullut "tosi paljon taktisempaa", näkee Riski.
– Siitä puhutaan paljon, että tempo on meillä aika matala. Joukkueet pelaavat niin taktisesti, se vähentää maalipaikkoja ja -odottamaa. Se on se isoin ero, mitä olen huomannut (Suomeen paluun jälkeen): ei enää niin avointa kuin ennen. Parina viime vuonna HJK:n kanssa kun mentiin pelaamaan europelejä, niin siellä se peli oli paljon vapaampaa ja tehtiin paljon maaleja ja päästettiin paljon. Avoimuus luo aina paikkoja, Suomessa peli on aika suljettua ja taktista, HJK:sta täksi kaudeksi Ilvekseen vaihtanut Riski sanoo.
– Ja kyllä pelaajat ovat kehittyneet paljon. Meillä on tosi hyviä puolustajia ja maalivahteja, ja tasoerot eivät ole niin suuria kuin ehkä joskus ennen. Aika harvoin nähdään sellaisia 5–0-pelejä enää. Sehän on sinänsä ihan hyvä, kaikki pystyvät periaatteessa haastamaan toisiaan ja aika tasaisia vääntöjä tulee.
Satanen mielessä?
Pääsarjahistoriassa vähintään 100 maaliin on yltänyt 22 pelaajaa, ja nykyisen liigan 34 kauden aikana kolminumeroiseen saldoon on päässyt neljä: Valeri Popovitsh (166 maalia), Rafael (136), Saku Puhakainen (114) ja Juho Mäkelä (111).
Riskillä on sataseen matkaa vielä melkoisesti eli 29 osumaa. Kaksi viime kautta loukkaantumisten kanssa paininut 32-vuotias hyökkääjä ei enää mieti moisia merkkipaaluja.
– Tulin takaisin tänne Suomeen muutama vuosi sitten, ja tuli hyvä kausi (16 maalia kaudella 2020). Kävi mielessä, että olisi kyllä hienoa saada satanen täyteen. Ja eiköhän heti käynyt niin, ettei alkanut palloa enää menemään maaliin, Riski naurahtaa.
– Ja pitkä, parin vuoden loukkaantuminen siihen perään, niin ajattelin että nyt ei kyllä haaveilla mistään muusta kuin siitä seuraavasta maalista. Turha noita lukemia on miettiä. Eikä se ollut Super-Hessullekaan se juttu, veikkaan. Maali kerrallaan, kausi kerrallaan.
– Totta kai mitä enemmän niitä tulee, sitä parempi, mutta lähtökohtaisesti se seuraava on se tärkein ja mieluiten vielä voittomaali. Innolla lähdetään uuteen kauteen, hyvässä kunnossa. Sitä ei muutamana edellisenä vuonna ole ollut, hyvää valmistavaa jaksoa. Ja toivotaan, että maaleja tulee paljon. Ja sellaisia, mitkä jeesaavat joukkuetta menestymään.