Suomiko maailman onnellisin maa? Ehkäpä onnellisuutemme mittaus on sitten vajavainen lähtökohdiltaan!
Vantaan traaginen kouluammunta herättää kysymyksiä enemmän kuin vastauksia. Tässä muutama luonnehdinta kansastamme. Surullisena ja huolestuneena teen ne, kuten valtion viranomaiset ja muu kansakin.
Yli 150 maan onnellisuustutkimus kertoi vastikään Suomen olevan jo seitsemättä kertaa perätysten maailman onnellisin kansakunta. Luokittelukriteereitä en tunne, mutta arviointi tuntuu sekä virheelliseltä että turhalta.
Vantaan tragedia on aikamittarissa jo kolmas oppilaitossurma maassamme Jokelan ja Kauhajoen tapausten jälkeen. Itseäni Vantaan tapaus ihmetyttää useastakin syystä, mutta eniten, että surma on vasta 12-vuotiaan lapsen tekemä. Aseen säilytys lähisukulaisen kodissa on tapahtuman keskiössä ilman muuta. Lupaahan aseen ottamiselle kodin kaapista varmaankaan ei ollut annettu.
Kirjoitukseni motiivi on etenkin se, että olen itsekin opettaja ammatiltani, tosin jo kauan eläkeläisenä ollut. Ensiaatokseni kouluampumisissa on tekijän mahdollisesti kokema oma trauma toisten oppilaiden taholta.
Kotien asekaappien huolimaton ylläpito on yksi keskeisistä ongelmakohdista. Aseen säilytyspaikan tarkka lukitussysteemi on avainkysymys. Tuskin edes asekaapin numerojärjestelmälukituskaan on liian varma tapa pitää ase turvassa. Ensiajatukseni on, että luvallisen aseen ja sen panosten tulisi olla ilman muuta eri säilytyspaikassa.
Maamme historiassa väkivalta on ollut osa identiteettiä mitä surullisimmissa muodoissaan. Elokuvateollisuus on todentanut mm. Härmän häijyjen ja Pihtiputaan neljän poliisisurman kuin dokumenttina kansakuntamme kestomuistiin. Vantaa on karmea jatkumo suomalaisuuden historiassa.
Jouko Pesonen
Alajärvi