Posti tuo Berliiniin opiskelemaan lähteneelle perheenjäsenelle huojentavan kirjeen Kansaneläkelaitokselta. Nuori kuuluu yhä Suomen sosiaaliturvan piiriin.
Viesti vetoaa yllättävällä tavalla tunteisiin. Suomi-äiti pitää sittenkin huolta untuvikoistaan ulkomailla!
Kirjeen Kelalta saavat tänä syksynä tuhannet ulkomaisissa yliopistoissa ja korkeakouluissa opiskelevat tutkinto-opiskelijat. Heitä on Kelan tuoreimman opintoetuustilaston (2015–2016) mukaan enemmän kuin koskaan aiemmin, kaikkiaan noin kahdeksantuhatta.
Ulkomaisiin korkeakouluihin tutkinto-opiskelijoiksi lähtevien määrä on 2000-luvun alusta lähtien noussut jatkuvasti. Vielä kymmenisen vuotta sitten heitä oli vain nelisentuhatta.
Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus Cimo yritti kymmenisen vuotta sitten selvittää syitä nuorten lähtöön. Syiksi nousivat pyrkimys luoda kansainvälistä uraa, jopa seikkailunhalu. Kuulostaa erikoiselta. Ketä seikkailunhalu riittää motivoimaan, jos tutkinnon hintalapussa on neljä nollaa?
Esimerkiksi Euroopan kalleimpana opiskelumaana pidetyssä Britanniassa lukuvuosimaksu voi pyöriä 8 000 euron hujakoilla.
Britannian asema suomalaisopiskelijoiden suosikkimaana voi tosin pian olla mennyttä. Brexit eli Britannian irtautuminen EU:sta johtanee ulkomaisten opiskelijoiden tutkintojen kallistumiseen. Se hillinnee opiskelijavirtaa maahan.
Ruotsi onkin jo kirinyt suosiossa saarivaltion ohitse, ja kannoilla seuraa Viro. Suosikkilistalla Saksa on vasta kuudennella sijalla, epäilemättä kielisyistä. Edullisuudessa maa päihittää Britannian mennen tullen: suurin osa valtion yliopistoista ei peri maksua EU-kansalaisilta.
Cimo ja Kela tutkivat opiskelijoiden lähtösyitä paraikaa uudelleen. Hyvä. Vanhaa tutkimusta sietääkin päivittää. Ulkomaisen opinahjon valintaa voi puoltaa esimerkiksi se, ettei kaikkia erikoistumisopintoja voi suorittaa Suomessa. Se oli kriteeri myös omassa perheessäni.
Väitteitä siitä, että sisäänpääsy ulkomaisiin yliopistoihin olisi helpompaa kuin kotimaisiin, kuulee nykyisin harvoin. Väitteessä saattaa olla perää joidenkin alojen kohdalla, mutta minään nyrkkisääntönä sitä tuskin voi pitää. Vaikka kaikkiin eurooppalaisiin yliopistoihin ei ole perinteisiä pääsykokeita, on edessä ainakin motivaatiota testaava tentti.
Perheenjäseneni joutui vuodattamaan saksalaisten ja brittien englanninkielisessä haastattelussa kutakuinkin koko elämäntarinansa. Se ei riittänyt. Musiikkialaa opiskelemaan haluava pantiin säveltämään.
Kansainvälistä Kela-korttiaan tuore opiskelija joutui vilauttamaan harmillisen pian. Viisaudenhampaat eivät kysyneet, missä maassa niiden sopii puhjeta. Edessä oli hammaslääkärireissu.
Johanna Jurkka
Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja.