Taannoin, kun Esko Aho pääsi Suomen pääministeriksi, hän kehui työsarkaansa sanomalla, että Suomi on Pohjolan Japani. Tämä vertaus tuli mieleeni, kun äskettäin tuli televisiosta raportti nykyisestä Japanin väestö- ja taloustilanteesta. Vertaus pitää edelleen aika hyvin paikkaansa.
Japanissakin syntyvyys on laskenut rajusti. Ohjelmassa kysyttiin nuorilta suunnitelmista lasten hankinnan suhteen. Suurin este on se, että taloudellinen uhraus lasten hankinnasta on liian suuri uraan verrattuna.
Suomessakin on rivien välistä moitittu nuoria pidättäytymisestä lasten hankinnasta. Ihmettelen, ettei syytä tähän ei ole kyselty suoraan. Rahasta kuitenkin uskotaan olevan kysymys, koska hallitus pyrkii lisäämään erinimisiä rahallisia kannustimia ehkäisystä luopumiseksi.
Toinen syy on maallistuminen. Lapsi ei olekaan Jumalan lahja, kuten ennen. Biologinen elämän tarkoitus on uusi elämä. Elämän tarkoitus on kuitenkin nykyään rahan ja tavaran hankinta. Mutta Jumalan kehotus lisääntyä ja täyttää maapallo on kuitenkin edelleen toteutumassa. Maapallo kantaa ihmisiä niin paljon kuin jaksaa.
Japani on hyvin isänmaallinen maa. Se on pyrkinyt tulemaan toimeen omalla työvoimallaan. Ikärasismi työmarkkinoilla on nyt vähentynyt. Eläkeläistyöläiset ja robottityöläiset eivät ole kuitenkaan pystyneet täyttämään työvoiman vajausta, vaan on jouduttu hyväksymään työvoiman hankinta ulkomailta. Tilastonikkarin mukaan tarvittaisiin 400 000 työntekijää vuodessa ulkomailta eläkejärjestelmän pelastamiseksi, mutta siihen ei ole päästy.
Suomessa PS on samalla tavalla isänmaallinen. Pitäisi tulla toimeen omalla työvoimalla, vaikka suuremmat ikäluokat ovat alkaneet siirtyä eläkkeelle ja enemmän sote-palvelujen varaan. Vasta hiukan ovat alkaneet jatkaa työtä eläkkeellä, kuten Japanissa. Ikärasismi on vähentynyt. Palvelurobotiikasta vasta hiukan puhutaan.
Japani on ehtinyt velkaantua niin, että sen julkinen velka bruttokansantuotteesta on suhteessa kolminkertainen Suomeen verrattuna. EU:ssa Kreikan velka on kaksinkertainen ja Yhdysvaltain puolitoistakertainen Suomen velkaan verrattuna.
Ymmärrän pääministeri Petteri Orpon mielipidevaikuttamisen Suomen velalla, että hän saisi köyhätkin uskomaan, että pitää luopua saavutetuita henkilökohtaisista eduista yhteisen velan maksamiseksi ja samalla miellyttääkseen omaa kannattajakuntaansa. Tämä on politiikkaa.
Nyt hallitus testaa tukia leikkaamalla, kuinka vähällä tuella köyhä tulee toimeen. Meneekö toimeentulotukeen vähemmän kuin muista tuista leikataan.
Ihmisarvokin mitataan rahassa.
Markus E. Myllymäki
Vaasa