Alavuden Elinkeinotalolla oli 28. lokakuuta työllisyyspoliittinen keskustelutilaisuus, jossa Etelä-Pohjanmaan maakunnan yhteistyöryhmän (MYR) puheenjohtaja Jukka Joensuu esitti Suomen jakamista kolmeksi sähkömarkkina-alueeksi. Joensuu perusteli asiaa sen vaikutuksilla aluekehitykseen. Mainitsi Ruotsin esimerkkinä.
Olen ollut pitkään mukana aluekehittämistoiminnassa, ehkä siksi ymmärsin kysymyksessä olevan vaikutuksiltaan poikkeuksellisen esityksen.
Tiedämme, että EU käyttää Suomen aluekehitykseen miljardeja euroja ja sen lisäksi Suomessa eri tahot vielä oman osuutensa. Suomessa julkinen talous on kriisissä ja EU:n tulisi kohdentaa kaikki liikenevät resurssit puolustuksen kehittämiseen, silloin ei ole odotettavissa, että näitä perinteisiä instrumentteja olisi tulossa lisää. Pikemminkin paine niiden vähentämiseen on kova.
Kuluvalla rahoituskaudella aluekehitysvarat alkuperäisestä tarkoituksesta poiketen on kohdennettu poliittisesti vihreyden edistämiseen.
Joensuun esitys on siksi poikkeuksellinen, kun se ei tarvitse käytännössä julkista rahaa lainkaan. Riittäisi, että päätettäisiin alueiden muodostamisesta. Se ei paljon resursseja niele.
Muodostettavilla alueilla hinnan tulisi määräytyä markkinoiden mukaan. Olisi äärimmäisen tärkeää miten nuo alueet muodostettaisiin. Niillä pitäisi tuotannon ja kulutuksen olla oikeassa suhteessa. Aluekehitysvaikutus syntyisi siitä, kun alueiden sähkön hinnat eriytyisivät.
Laajassa ja pohjoisessa maassa kaikki toiminta vaatii paljon energiaa, erityisesti sitä tarvitsee energiaintensiivinen toiminta.
Miten ko. uudistus vaikuttaisi?
Hinnanmuodostus muuttuisi paikallisemmaksi. Pohjoisessa hinta laskisi ja se vetäisi energiaintensiivisiä toimintoja pois ruuhka-Suomesta. Etelässä se vaatisi ehkä lisäämään omaa tuotantoa ja kasvattamaan sen tehokkuutta.
Alueellinen hinnanmuodostus vähentäisi siirtoverkon kuormitusta ja sen investointitarpeita. Kannattaisi pyrkiä tasapainottamaan kulutusta ja tuotantoa paikallisesti. Tällä olisi myös merkitystä huoltovarmuuden näkökulmasta.
Aluekehitysvaikutus tulisi siitä, että ruuhka-Suomen ulkopuolella sähkö olisi halvempaa ja kannustaisi energiaa vaativaa teollisuutta sijoittumaan sinne.
Ongelmallista olisi asian päättäminen. Sillä suuri osa väestöstä asuu sillä alueella, missä riski sähkön hinnan nousemiseen on suuri. Alueiden rajauksella siihen voisi kyllä vaikuttaa. Aikaa myöden markkinat aina pyrkivät tasaamaan liiallisia eroja.
Joensuun esitys tasapainottaisi alueellista kehitystä, ohjaisi investointeja järkevämmin sekä vähentäisi tarpeettoman siirtokapasiteetin rakentamista.