Suomalainen talvi on nykyään aika monipuolinen.
Ei ole lunta, on lämmintä, välillä taas tulee räntää, toisinaan on liikaa pakkasta ja koko ajan on ihan sairaan pimeää. Vain aurinkoisella -2 kelillä voi lähteä ulos, paitsi, että on töissä 8-16 eikä näe sitä aurinkoa. Sen lisäksi lauantaina on muuten pakko siivota (siis konmarittaa).
Ulkona liikkuminen talvella vaatii tietenkin myös viimeisen päälle varusteet. Pitää olla kerrastoa ja windstopperia, jotta tarkenee, mutta jos tulee hiki, niin sitten on homma huonosti.
Ja nastat! Ei unohdeta nastoja! Nekin pitää hankkia, että pysyy pystyssä!
On totta, että talvisin lenkkeillessä pitää muistaa oikeanlainen pukeutuminen: Ei liikaa eikä liian vähän vaan tarpeeksi. Mutta ai että minkä fiiliksen tuolla lumisilla tai täysin mustilla teillä lenkkeily tuo! Rauha, jonka maaseudun hiljaisilta kylänraitelta iltaisin löytää, tekee sielulle hyvää.
Vauhdin saa itse määrätä eikä tarvitse muistella ryhdikästä juoksuasentoakaan, koska liikennettä ei juuri ole. Näinpä sinua ei kovin moni aamulenkillä näe. Ja kun välillä kääntyy uusille teille, löytää mukavia uusia lenkkipolkuja; erottaa vastarakennettuja taloja tai peltoja ja ojia. Niitä täällä Pohjanmaalla riittää. Ja jos maantielenkit eivät kiinnosta, lähde metsään, juokse tai kävele pitkin polkuja.
Pimeässä, otsalampun loisteessa, musta ja märkä metsä saa aivan uudet ulottuvuudet. Tuttukin maasto näyttää erilaiselta. Kauniilta, rohkealta ja voimakkaalta.
Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta ja minulle Suomi on yhtä kuin luonto. Kaunis, rohkea ja voimakas.
PS. Kokeile sinäkin lenkkiä metsässä.
Laura Lehtilä
Personal Trainer ja yrittäjä