Itämeren ravinnekuormitus on vakava ongelma, ja mereen päätyvää kuormitusta tulee edelleen vähentää. Erilliset vesiensuojeluhankkeet eivät yksin riitä, vaan metsätalouden käytäntöjä tulee kehittää mereen laskevien jokien valuma-alueilla. Suometsien omistajille on jo tarjolla useita uusia keinoja, joiden avulla metsävaroja voidaan käyttää niin, että myös ympäristö voi hyvin.
Uusi metsätalouden kannustejärjestelmä METKA tuo muutoksia valtion tukiin. Keskeisimmät muutokset ovat ojan kaivuun tuen päättyminen ja valuma-aluetason suometsänhoidon suunnittelun tukeminen. Muutoksilla tavoitellaan parannusta suometsien hoidon käytäntöihin.
Kannustejärjestelmä pyrkii siihen, että nykyisten pienten ojitushakkeiden sijaan metsien käyttöä suunnitellaan laajemmin koko valuma-alueella. Suunnittelussa tulisi huomioida lähitulevaisuuden hakkuut, kulkureitit, tuhkalannoitukset, ojien perkaukset ja niiden edellyttämät vesiensuojelutoimet sekä mahdolliset ennallistamis- ja vapaaehtoisen suojelun kohteet. Lisäksi tulisi tehdä arvio vaikutuksista vesistö- ja ilmastokuormitukseen ja monimuotoisuuteen.
Valuma-aluekohtainen suunnittelu tarkoittaa käytännössä useiden maanomistajien yhteisten hankkeiden tukemista siten, että niin metsien erilaiset käyttötarpeet kuin valuma-alueen ominaispiirteet voidaan huomioida mahdollisimman hyvin. Periaatteessa tavoitellaan samanlaisia yhteishankkeita kuin uudisojituksia tehtäessä.
Hankkeiden pinta-alan, tavoitteiden moninaisuuden ja maanomistajien määrän kasvu tarkoittavat suunnitteluun tarvittavan työmäärän ja vaativuuden moninkertaistumista. Sen vuoksi suunnittelua halutaan tukea. Tuki lisääntyy suhteessa hankkeeseen mukaan tulevaan pinta-alaan ja kiinteistöjen määrään.
Suunnittelijoiden tueksi on perustettu Tapion Suometsäosaaja-sivusto, jossa on uusinta tietoa kestävistä hoitomenetelmistä ja opastusta suometsän hoitohankkeen toteutukseen. Suomen metsäkeskus on laatinut suometsänhoidon toimintamallin, jota seuraamalla kaikki keskeiset asiat suunnittelussa tulee läpikäytyä.
Uusin tieto suometsien kestävästä hoidosta on päivitetty metsänhoitosuosituksiin. Eniten kuormittavalle avohakkuulle vaihtoehtoina ovat jatkuvapeitteinen kasvatus korpikuusikoissa, peitteinen uudistaminen ylipäätään ja kaistalehakkuut rämeillä. Ojien tavoitesyvyyttä on madallettu, koska yli metrin syvyisistä ojista ei ole puuston kasvulle hyötyä, mutta ympäristölle paljonkin haittaa. Tuhkalannoituksella voidaan pitkäaikaisesti parantaa puuston kasvua ja tehostaa metsien kuivatusta usein jopa paremmin kuin ojia perkaamalla. Suosituksissa esitellään myös keinoja lisätä metsien monimuotoisuutta.
Uuden kannustejärjestelmän tavoitteena on, että metsänomistaja voi käyttää ojitusalueiden metsävaroja tarpeidensa ja tavoitteidensa mukaisesti ilman, että käyttö lisää ympäristön ja vesistöjen kuormitusta. Paras työkalu tähän on kokonaisvaltainen valuma-aluekohtainen suunnittelu.
Hannu Hökkä
erikoistutkija
Luonnonvarakeskus
Juuso Ojanen
testausvastaava
Metsäkeskus