SeAMKissa opiskelee tällä hetkellä noin kuusisataa kansainvälistä tutkinto-opiskelijaa. Toisin kuin suomalaiset, he maksavat opiskelunsa itse, eivätkä ole oikeutettuja yhteiskuntamme tukiin. Omalla kustannuksellaan he saavat kuitenkin aivan yhtä tasokkaan koulutuksen ja osaamisen kuin minkä suomalaiset opiskelijamme saavat yhteiskunnan rahoittamana.
Kansainvälisten opiskelijoiden työllistyminen tai edes työharjoittelupaikan saaminen ei ole kuitenkaan helppoa ainakaan Etelä-Pohjanmaalla. Kollegoiden kanssa käytyjen keskustelujen kautta olen ymmärtänyt, että monella muullakin alueella on vaikeaa. Tilanne tuntuu olevan erilainen lahden toisella puolella Ruotsissa.
Korviini kantautui tapaus, että erittäin pätevä opiskelijamme oli houkuteltu Västerbotteniin. Siellä hänet on otettu avosylin vastaan alueen työnantajien toimesta.
Etelä-Pohjanmaan liitto järjesti tänä syksynä tilaisuuden, jossa minulle tarjoutui lounaspöydässä mahdollisuus kysyä tilanteesta alueen kuntajohtajilta. Viereeni sattui useampi alueen kuntajohtaja, joista osa oli myös alueen pienistä kunnista.
Tiedustelin heiltä, että eikö yrityksissä odoteta valmistuneilta opiskelijoilta ruotsin kielen taitoa? Sain vastauksen kuin yhdestä suusta: Nykymaailmassa englannin kielellä pärjää alueen yrityksissä, ja Västerbottenissa rekrytoidaan mielellään kansainvälisiä osaajia, jotka ovat saaneet tasokkaan koulutuksen Suomesta.
Tunnen harvoin kateutta, eikä jonkun toisen menestys aiheuta itsessäni negatiivisia tuntemuksia. Tuolla hetkellä kuitenkin pohdin sisimmässäni, että kumman alueen elinkeinoelämällä on parempi tulevaisuus edessään, Västerbottnilla vai omalla kotiseudullani Etelä-Pohjanmaalla?
Kansainvälisiä opiskelijoita haluamme jatkossakin kouluttaa, ja tietenkin ensisijaisesti toivon heidän työllistyvän alueellemme tai edes Suomeen.
Todennäköisesti kansainvälisten opiskelijoiden hakeutuminen Västerbotteniin töihin on vielä varsin marginaalinen ilmiö. Meillä ei ole kuitenkaan varaa jäädä katsomaan sivusta, miten tilanne kehittyy.
Vetoan alueen elinkeinoelämään ja myös julkisiin organisaatioihin. Tarjotkaa edes harjoittelupaikkoja kansainvälisille opiskelijoille, jotka haluavat työllistyä ja jäädä alueelle. He ovat valmiita maksamaan opiskelunsa itse, mikä on jo sinällään melkoinen lisäarvo tilanteessa, jossa yhteiskunnassamme ei ole ylimääräistä rahaa tarjolla. Ilman heitä maakunnan väkiluku laskee, eivätkä yritykset tulevaisuudessa pyöri.
Todennäköisimmin ne yritykset, jotka pystyvät sopeutumaan väestötilanteeseen menestyvät tulevaisuudessakin. Toinen vaihtoehto on, että viimeinen sammuttaa valot!
Jaakko Hallila
rehtori, toimitusjohtaja
Seinäjoen ammattikorkeakoulu