Aivosairauksien asiantuntijoilla on edessään aivan uusi haaste. Alan suurin amerikkalainen tutkimus osoittaa, että joka kolmas korona positiivinen henkilö saa uuden psykiatrisen tai neurologisen diagnoosin kuuden kuukauden kuluessa positiivisesta testituloksesta.
Pitkään koronaan sairastuvilla aivoterveyden ongelmat kärjistyvät. Long covidiin sairastuu noin kymmenen prosenttia kaikista positiivisen testituloksen saaneista. Suomessa on jo muutamia tuhansia potilaita, joilla on pitkästä koronasta aiheutuvia aivoterveyden ongelmia.
– Miltei kaikilla long covid-potilailla näyttäisi olevan myös aivoterveyteen liittyviä ongelmia. Osalla ongelmat painottuvat alentuneeseen fyysiseen suorituskykyyn ja hengitystieongelmiin, mutta kun tarkkaan katsotaan, niin heistä useimmilla näyttäisi olevan myös hermoston toiminnan ongelmia mukana, neurologian professori, Turun yliopistollisen keskussairaalan ylilääkäri ja Suomen Aivot ry:n puheenjohtaja
Kun sairaus kohdistuu erityisesti työikäiseen väestöön, niin kyseessä on myös tuottavuuden lasku.
Sairautta voi verrata migreeniin siksi, että migreeni aiheuttaa paljon poissaolopäiviä ja tuottavuuden laskua.
Roine on suhteuttanut Suomessa pitkään koronaan sairastuneiden määriä USA:n potilasmääriin.
– Meillä se voisi merkitä jopa lähes miljardin euron kustannusta vuositasolla. Emme kuitenkaan tiedä vielä paljonko long covid-potilaita tulee olemaan, emmekä myös sitä kauanko oireet kestävät.
Nyt jo aivosairauksien kustannukset ylittävät Suomessa kymmenen miljardia euroa vuodessa. Sama summa vuodessa menee aivosairauksien hoitoon kuin esimerkiksi Suomen hävittäjähankintaan.
Erilaisia aivojen sairauksia, psykiatrisia ja neurologisia on paljon. Tunnetuimpia ja myös kustannuksiltaan merkittävimpiä ovat muistisairaudet, aivoverenkierron häiriöt ja aivovammat.
Kustannusten nousu ei kuitenkaan ole väistämätöntä, vaikka väestö ikääntyy.
Roineen mukaan realistinen tavoite voisi olla aivosairauksien aiheuttamien kustannusten leikkaaminen neljänneksellä kymmenen vuoden aikana, jolloin säästöpotentiaali voisi olla kolme miljardia euroa vuodessa.
– Aivosairauksia on vähennettävissä ja säästöihin on päästävissä. Jos esimerkiksi aivovaltimotukos saadaan auki, niin joka toinen potilas toipuu täysin. Tällainen oli 20 vuotta sitten vain haaveena.
Markkinoille on myös tullut ja on tulossa aivosairauksien taudinkulkua hidastavia ja toimintakykyä säilyttäviä lääkkeitä ja hoitomuotoja, joita on otettava hallitusti käyttöön.
Esimerkiksi MS-tautiin on kehitetty lääkkeitä, joka sammuttavat taudin joka toisella potilaalla.
Alzheimerin tautiin on juuri Yhdysvalloissa hyväksytty ensimmäinen uusi lääke, jolla pystytään vaikuttamaan taudin kulkuun. Lääke hidastaa amyloidikertymää aivoissa.
– Tämä ei ole läpimurto, mutta on kuitenkin uutta, että meillä on aidosti taudinkulkuun vaikuttavia, eikä vain oireenmukaisia hoitoja.
– Nyt näyttää siltä, että valtapuolueiden poliitikot olisivat laajasti valmiita sitoutumaan tähän, Roine toteaa. Hän ja muut aivoalan vaikuttajat ovat ajaneet aivoterveysohjelmaa Suomeen jo vuosia.
Hänen mielestään kansallisen aivoterveysohjelman luominen pitää aloittaa siitä, että ensin asiantuntijaryhmä asettaa realistiset tavoitteet eri tautiryhmien osalta ja aivosairauksista tehdään kustannusselvitys.
Lisää rahaa vaatii Roineen mukaan aivosairauksien tutkimus. Kansallisen aivoterveysohjelman idea ei kuitenkaan ole rahan pyytäminen, vaan tehokkaampi toiminta, jolla saadaan säästöjä.
– Aivoterveydestä pitää tulla integroitu osa sote-suunnittelua ja aivosairauksien kustannusten vähentämisestä pitää tulla jatkumo. Tämä on puuttunut suomalaisesta terveydenhuollosta ja sen suunnittelusta.
Kirsi Turkki
