Porissa on Pori Jazz, Seinäjoella on Tangomarkkinat ja Vaasassa on Suomen Turvallisuuskulttuurifestivaalit. Tämä olisi meininki, ajattele isosti. Tästä olen kirjoittanut aikaisemminkin. Toistan ajatukseni.
Suomen sisäinen vakaus ja turvallisuus ovat parasta mahdollista sisäpolitiikkaa ja myös ulkopolitiikkaa. En ymmärrä, miksi Venäjä hyökkäisi maahan, joka pitää keskeisenä arvonaan nimenomaan vakautta ja turvallisuutta.
Meidän turvallisuuspolitiikkamme ja halumme ja toiveemme siinä ei ole mikään salaisuus. Sitä ei saa kätkeä eikä salaperäistää.
Tässä Vaasalla on tilaisuus, olla otillaan. Ottaa haaste vastaan.
Vaasassa ei ole suurta ja leimaavaa tapahtumaa. Turvallisuuskulttuurifestivaalit tarkoittaisi sitä. Kansainvälinen ahaaoivallus, brändi.
Turvallisuuskulttuurifestivaaleja kuvaisi käsite muhkeus. Monipuolisuus, luovuus, kivaska, hauska.
Musiikki, taide. Esitykset, infot, näytökset, esitelmät, puheet. Keskustelut. Televisiolähetykset.
Ehdottomasti myös turvallisuuskulttuurileivos, joka suunniteltaisiin ja toteutettaisiin Vaasassa. Nam! Lapsille ilmapallot. Rakkaudellinen ja nokkela sirkushuvi.
Ihmiset poistuisivat festivaaleilta koteihinsa iloisina ja oivalluksia saaneina. Meisyyden vallassa. Tulipa reppuun täytettä. Matkaevästä.
Yhteiskunnassamme ei ole turvallisuuskulttuurin läpäisyä. Turvallisuustietoisuuden.
Turvallisuuskulttuuri ei tarkoita pelkästään esimerkiksi ydinvoimalan turvallisuusvastuita ja -ymmärrystä. Organisaatio-opillisuutta. Ei ainoastaan sitä.
Se merkitsee monikulttuurisuudessa yhteneväistä kansalaisvastuuta, jonka oivallus tuntuisi puuttuvan, katoavan eksyneisyyteen.
Sinä turvaat, minä turvaan. Minä turvaan sinua, sinä turvaat minua.
Puistossa on voitava kävellä yksin pelottomasti, tiellä, jokaisella kadulla.
Tätä kaikkea puolustaisi ja sanoittaisi vuosittain tasavallan presidentin avaamana ikoninen tapahtuma Suomen Turvallisuuskulttuurifestivaalit.
Vaasassa. Alkaen ensimmäisistä festivaaleista.
Jari Ranta
Vaasa