Talousongelmat ovat kymmenien vuosien kehityksen tulos. Sotien jälkeen olivat sotakorvaukset ja vaatimaton elintaso. Toimeentulo piti hankkia itse, palkat olivat pienet, hätäaputyöt, muutama lehmäkanttura navetassa. Lapsilla piti olla omat eväät koulussa, kansakoulun jälkeen opinnot piti itse maksaa. Opiskelijat asuivat pienissä alivuokralaishuoneissa, useampi samassa huoneessa. Lapset ja vanhukset hoidettiin kotona. Kunnanlääkäri hoiti sairaat. Ei osattu vaatia sen kummempia hyvinvointivaltion palveluita. Ei ollut valtiolla myöskään velkaa.
Elintaso alkoi nousta. Olemme rakentaneet aina vaan parempaa hyvinvointivaltiota. Meillä on kattava sosiaaliturva ja terveyspalvelut. Viimeksi jättiuudistus oli sote ja uudet hyvinvointialueet. Työn tekemisen ehtoja on parannettu lainsäädännöllä sekä ammattiliittojen edunvalvonnalla. Olemme parantaneet koulujärjestelmää, opiskelijoita tuetaan julkisin varoin. Koulutus on kaikilla tasoilla käytännössä ilmaista. On rakennettu korkeatasoisia asuntoja opiskelijoiden käyttöön. Ylipäätään kaikki hyvinvointipalvelut ovat Euroopan kärkipäästä. Olemme kansainvälisiä, humaaneja ja sivistyneitä.
Politiikka on edunvalvontaa ja palveluiden ja etuisuuksien lisäämistä kansalaisille ja etujärjestöille. Jaetaan sulle ja mulle, kaikille, jotka keksivät pyytää. Julkisen sektorin työntekijöitä tarvitaan lisää ja lisää. Meille on kehittynyt yksi Euroopan kalleimpia julkisia sektoreita. Meillä on moniportainen julkinen sektori. kunnat, seurakunnat, aluehallinto, avit, elyt, hyvinvointialueet, valtio, EU, Nato ja lukuisat kansainväliset yhteistyöorganisaatiot. Kaikkiin liittyy moniportainen luottamusmies- ja hallintorakenne.
Valtionhallintoon kuuluu käsittämätön määrä virastoja ja laitoksia. Yksiköt ovat myös hyvin byrokraattisia ja johtajakeskeisiä. Pelkkä hallinto työllistää ja maksaa valtavasti. Lopulta järjestelmä muodostaa sellaisen säätelyviidakon ja labyrintin, jossa esimerkiksi yrittäjän on erittäin vaikea toimia. Lisäksi meillä on ns. kolmas sektori, joka sekin perustuu merkittävästi verorahoitukseen.
Kaikki maksaa. Rahaa tarvitaan. On kiristetty verotusta, keksitään jatkuvasti uusia veromuotoja. Mutta kun ei tämäkään riitä, rahaa on tarvittu lisää. Ei huolta, kun luottoa saa ja korot ovat nolla. Otetaan syömävelkaa, sitä on otettu vuosittain surutta ja paljon.
Olemme maailman onnellisin maa? Hieno suvaitsevainen kansa, parhaan sosiaaliturvan hyvinvointivaltio. Tosiasiassa olemme rakentaneet valheellisten illuusioiden ja ymmärtämättömien onnellisten maan. Uskomme epärealististen poliitikkojen rakentamaan unelmahöttö-yhteiskuntaan, jolta puuttuu taloudellinen pohja.
Sääntely ja yritysten kustannukset on kiristetty niin, että keskivertoyritykset alkavat kaatua. Monet vähemmän tuottavat toimialat ovat loppuneet Suomessa jo kokonaan. Kireä verotus ei kannusta ja hyydyttää talouden. Me onnelliset suomalaiset olemme mukavuudenhaluisia. Emme enää tee lapsia, väki ikääntyy ja huoltosuhde huononee. Internetaika ja muut huvitukset ovat työntekoa tärkeämpää. Netti tarjoaa kaikki yhteiskunnan palvelut ja etuisuudet, joita käytetään maksimaalisesti, omaa vastuuta ei oteta. Mitään taloutta parantavia toimia, jotka voisivat vähänkään vähentää saavutettuja etuja, ei hyväksytä. Luomme netissä tyytymättömien ryhmiä, osoitamme mieltä, valtaamme yliopistot ja lakkoilemme työssä.
Tosiasia on, ettei nykyiseen hyvinvointivaltioon ja elintasoon ole jatkossa varaa. Julkisia menoja ja hyvinvointipalveluiden määrää on pakko vähentää. Hallintorakenteita tulee yksinkertaistaa. Tarvitaanko esimerkiksi yli 300 kuntaa, riittäisikö 21 kuntaa, muuttamalla nykyiset hyvinvointialueet kunniksi. Ovatko kaikki valtionhallinnon laitokset ja virastot tarpeellisia, voitaisiinko toimintoja yhdistää?
Työssä olevien määrä, suhteessa työvoiman ulkopuolella oleviin, on kasvettava. Julkisen sektorin työpaikkojen täytyy vähentyä merkittävästi ja vastaavasti yksityisen sektorin työpaikkojen on lisäännyttävä. Yritysten kilpailukykyä ja kannattavuutta täytyy parantaa merkittävästi. Sääntelyä on purettava ja työehtoja on joustavoitettava. Verotusta on jollain aikavälillä kevennettävä. On valtava urakka lähteä korjaamaan vuosikymmenten virheelliset rakenteet.
Kosmeettiset korjaukset eivät nyt riitä. Mistä löytyisi poliittinen yksimielisyys, että talous saadaan oikeamaan.
Juhani Viitala
Kauhava