Korko- ja kustannustaso ovat talouden tärkeimmät parametrit. Korkopolitiikka on valuuttaunionissa ongelmallinen, koska se koostuu hyvin heterogeenisistä maista, mutta keskuspankki joutuu siitä huolimatta soveltamaan samaa korkotasoa kaikille maille. Eräille maille korkotaso voi olla liian matala, toisille liian korkea mikä tietysti ei voi olla vaikuttamatta maiden talouteen.
Tämä kankea korkopolitiikka on myös antanut jäsenmaille mahdollisuuden rahoittaa ylisuuret budjettialijäämät euron ”korkosateenvarjon” alla, seurauksella että valtiot ovat joutuneet velkakriisiin. Esimerkiksi Ranskan julkinen velka oli noin 60 prosenttia bruttokansantuotteesta kun Ranska liittyi euroon ja on tänään jopa 118 prosenttia. Suomen vastaavat luvut ovat 40/88 ja Italian 110/138. Suomen julkinen sektori suhteessa bruttokansantuotteeseen on tämän vuoksi kasvanut Euroopan suurimmaksi. Se maksaa.
Meillä on Suomessa pitkät ajat ollut taipumus korottaa tuloja enemmän kuin realiteetit sallivat. Suomi on sen lisäksi viime aikoina muita enemmän kärsinyt ulkopuolisista taloudellisista shokeista. Tämä on tietysti vaikuttanut kilpailukykyymme ja talouskasvuun. Tuotanto on Suomessa käynyt kalliiksi ja ongelma ei ole devalvaatiolla kuten ennen korjattavissa.
Suomi on poliittisesti stabiili maa, koulutustaso on korkea ja 2 600 000 suomalaista käy ahkerasti työssä mutta talous on siitä huolimatta syöksykierteessä, eikä valoa tunnelissa ole näkyvissä. Näin ei ollut markan aikana.
Suomi on aina taloudellisesti toipunut kriiseistä. Suomi toipui nopeasti isosta kriisistä 1990-luvulla, jolloin lähes 400 000 joutui työttömäksi. Kaksi devalvaatiota ja Nokian kukoistus ja Suomi oli erinomaisessa kunnossa, kun se liittyi valuuttaunioniin.
Tänään Suomi ylivelkaisena ei pysty harjoittamaan elvyttävää talouspolitiikkaa ja kustannustason korjaaminen ulkomaihin nähden ei ole käytännössä mahdollista. Suomi on joutunut ansaan.
Jos seuraava hallitus haluaa toimia vastuullisesti, se ei voi jatkaa nykyisen hallituksen politiikkaa, joka vie lisävelkaan ja korkokierteeseen.
Ongelma liittyy valuuttaunionin jäsenyyteen, ja tulevan hallituksen on tunnustettava se fakta. Kustannustaso on tärkein taloudellinen parametri, ja vinoutuneen kustannustason seuraukset näemme joka päivä. Jos kustannustaso on oikea, missä sitten on taloudellisen syöksykierteen syy.
Olemme liian kauan turhaan yrittäneet ratkaista väärä ongelma supistamalla valtionbudjettia.