Hyvinvointialueet – joita on nyt 21 aluetta Helsingin erillisratkaisun lisäksi – ovat toimineet nyt kolmen vuoden ajan. Poliittisessa keskustelussa on tuotu aika ajoin esille ehdotuksia alueiden vähentämisestä jopa kuuteen ja hyvinvointialueuudistuksen väliraportissakin niin väitetään ehdotettavan. Paitsi että tarkemmin luettuna ei ehdoteta.
Raportissa todetaan kyllä, että EU-maiden tietoja soveltaen ja puhtaasti mekaanisesti arvioiden sotepalveluiden sekä pelastustoimen toteuttamiseen riittäisi 6–11 hyvinvointialuetta. Mutta onneksi alueiden määrää ei päätetä sovelletusti tai mekaanisesti arvioiden, vaan siihen vaikuttavat niin monet eri tekijät ja maamme alueiden erityispiirteet, kuten pitkät etäisyydet.
Samaan aikaan vakava poliittinen keskustelu on edelleen käymättä siitä, montako hyvinvointialuetta olisi riittävä määrä. Osa päättäjistä haluaisi vähentää alueiden määrää ja osa ei. Oma ajatukseni tämän hetkisillä tiedoilla on se, että pidämme voimassa nykyiset 21 aluetta.
On sanonta, että synnytykset ovat sairaalan sydän. Se tarkoittaa sitä, että niin kauan, kun meidän alueella kolmessa keskussairaalassa, eli Seinäjoella, Vaasassa ja Kokkolassa, jatkuu synnytysosastojen toiminta, jatkuvat myös muut palvelut. Se määrittää sen, että keskussairaaloissa täytyy olla edelleen päivystys, teho-osasto, leikkaussalit ja lastenosasto. Siksi on meidän yhteinen tehtävämme huolehtia siitä, että me saamme säilytettyä tämän tason jokaisen hyvinvointialueen keskussairaalassa.
Tähän kaikkeen liittyy toki paljon muutakin. Jotta synnytykset voivat jatkua, ympärillä tarvitaan paljon muutoksia, jotta saamme palvelut turvattua kaikille ja tuotettua ne sellaisella tavalla, että rahat ja ammattilaiset riittävät. Tästä näkökulmasta liikkuvat palvelut, digiklinikat ja omalääkärimalli ovat välttämättömiä uudistuksia täällä pitkien välimatkojen maassa.
Lisäksi omalääkärimalli muuttaa kokonaan ajatuksen siitä, miten ihmisten hoitopolut jatkossa muodostuvat. Jo 750 000 suomalaiselle on nimetty omalääkäri ja hallitus tukee mallin laajentamista 40 miljoonalla eurolla. Hoidon jatkuvuus paranee ja raskaiden erikoissairaanhoidon palvelujen tarve vähenee.
Vuosien aikana on tullut hyvin selväksi, että suurimmat ongelmat sotealalla liittyvät osaavan henkilöstön saatavuuteen ja työssä oleviin toimintamalleihin. Siksi on tärkeää panostaa teknologian ja tekoälyn hyödyntämiseen hoitoalalla siellä, missä se on mahdollista.
Kun hallinnollisia työtehtäviä voidaan tehostaa, työaikaa vapautuu sinne, missä sitä eniten tarvitaan: potilaiden kohtaamiseen. Samalla on pidettävä kirkkaana mielessä, ettei mikään digiratkaisu korvaa suomea ja ruotsia puhuvaa suomalaista hoitohenkilöstöä.
Hoitotyössä kielitaito ei ole sivuseikka ja potilasturvallisuus edellyttää, että hoitaja ja potilas ymmärtävät toisiaan. Siksi vieraskielinen työvoima ei voi olla ratkaisu henkilöstöpulaan, kun yhteinen kieli puuttuu.
Sotealalla on siis paljon meneillään. Vaikka suuret muutokset, kuten omalääkärimalli, eivät näy heti ihmisten arjessa, hoitoon pääsy nopeutuu. Hyvä terveys on yksi kalleimmista asioista, mitä meillä kaikilla voi olla.
Näillä sanoilla toivotan hyvää ja rauhallista joulua lukijoille!