Kristiinankaupungin päättäjänä olen seurannut Koppö Energian hanketta läheltä. Kyse on teollisesta kokonaisuudesta, joka kuuluu Euroopan edistyneimpiin e-metanoliin perustuviin investointeihin: asiakkaat ovat valmiina, rahoitus on järjestetty ja aikataulu on selkeä. Hanke tarjoaisi Suomelle konkreettisen etumatkan alalla, jossa kilpailu on erittäin kovaa. Taustalla on muun muassa CPC Finland, joka on jo pitkään toiminut energia-alalla vakavana ja pitkäjänteisenä toimijana.
On myös syytä muistaa, missä tilanteessa Suomi tällä hetkellä on. Maa on EU:n tarkkailuluokalla valtion velkaantumisen vuoksi, mikä tekee suurten investointien ja kasvua luovien hankkeiden hyödyntämisestä entistä tärkeämpää. Juuri tästä syystä on vaikea ymmärtää, miksi tämän mittaluokan – noin 550 miljoonan euron – investointi yhä jarruttuu epäselviin valtakunnallisiin päätöksiin päästörajojen suhteen.
Yrityksen sitoutuminen alueeseen on vahvaa, ja kansainvälinen kiinnostus hanketta kohtaan on merkittävää. Nykyinen epäselvä tilanne pakottaa kuitenkin sijoittajat täysin tarpeettomaan ja hankalaan asemaan: heidän on käytettävä aikaa ja rahaa vaihtoehtoisiin ratkaisuihin, vaikka yksi selkeä valtakunnallinen päätös riittäisi antamaan hankkeelle sen vaatiman vakauden.
Ja mittakaava on huomattava. Hankkeen arvioidaan tuovan rakentamisvaiheessa satoja työpaikkoja ja toiminnan käynnistyttyä kymmeniä pysyviä työpaikkoja. Lisäksi sen vaikutukset heijastuvat laajasti koko alueelle: alihankkijoihin, logistiikkaan, palveluihin, kunnossapitoon, tukiteollisuuteen ja uuteen yritystoimintaan. Tällaiset kokonaisuudet tuottavat puolestaan lisää verotuloja, muuttovoittoa ja pitkäjänteistä taloudellista elinvoimaa.
Kyse ei ole valtiontuesta. Kyse ei ole budjettivaroista. Kyse on siitä, että annetaan selkeät ja ennakoitavat pelisäännöt. Naapurimaamme ovat jo tehneet vastaavia päätöksiä – ja asiantuntijat, myös valtionhallinnossa, arvioivat EU-järjestelmän tulevaisuudessa kattavan jätteenpolton, mutta vasta muutaman vuoden kuluttua.
Tässä tilanteessa on vaikea nähdä mitään etua päätöksen viivästymisestä. Jokainen epävarma kuukausi lisää kustannuksia, byrokratiaa ja heikentää hankkeen etenemisvauhtia sektorilla, jossa tahti on nopea ja investointien aikaikkunat eivät pysy avoinna loputtomiin. Suomen ei pitäisi jäädä lähtöviivalle, kun peli on jo käynnissä.
Kristiinankaupunki on valmis. Meillä on maa-alueet, infrastruktuuri, osaaminen ja vahva yhteisön tuki. Olemme jo myöntäneet hankkeelle rakennusluvan – emme odota, vaan toimimme. Nyt tarvitaan kansallista päätöksentekoa.
Siksi haluan esittää hallitukselle yksinkertaisen ja suoran kysymyksen:
Miksi päätös päästörajoista viivästyy, vaikka useat ministeriöt ja useat asiaan liittyvät ministerit – kaikista hallituspuolueista – ovat jo perehtyneet kysymykseen, eikä päätös vaadi valtiolta ainuttakaan euroa?
Alueemme ja koko maan kannalta on aika osoittaa, että Suomi on yhä maa, jossa suuret investoinnit kohdataan selkeydellä, ennakoitavuudella ja päättäväisyydellä.