Sota ja sotakorvaukset osoittivat pienen kansan sitkeyden ja kyvykkyyden tiukassa paikassa. Syntyivät suuret ikäluokat. Maatalousvaltainen Suomi teollistui, syntyi muuttoliike ja kaupungistuminen. Poliittisia voimia olivat maalaisliitto ja työväenliike, jotka tekivät sulle/mulle -jakopolitiikkaa, jossa maksajana olivat työantajat. Koulutus ja sivistys kehittyivät. Maaseutu menetti hiljalleen asukkaitaan kaupunkeihin. Yrityksiä syntyi, oli kysyntää, kun hyödykkeistä oli puute ja kotitalouksille alkoi tulla ostovoimaa. Taloudelliset resurssit paranivat. Talous nojasi vahvasti idänkauppaan. Nokia lanseerasi ensimmäisen kännykkä puhelimen vuonna 1984. Poliittinen mielipideilmasto vaati kansalaisille ja työväelle parempia palveluita, etuisuuksia ja palkkoja.
Suomen Pankki salli ulkomaisen luotonoton ja pankit markkinoivat niitä vastuuttomasti. Markkaluotot vaihtuivat pienemmän koron valuuttaluotoiksi. Sitten vakaasta markasta luovuttiin ja tehtiin devalvaatio. Yritysten velat kasvoivat yhdessä yössä.
Valtio pelasti pankit, mutta tuhansia yrityksiä meni konkurssiin, varallisuus uusjakoon ja työttömiä tuli paljon. Yrittäjistä tuli loppuelämän velkavankeja ja monet tekivät itsemurhan.
Seurannut 90-luvun lama katkaisi kehityksen. Taantumasta selvittiin kuitenkin melko nopeasti ja Nokia jatkoi vahvaa menestystarinaa. Suomi liittyi EU:hun vuonna 1995 ja otti euron käyttöön vuonna 1999 (kolikot ja setelit 2002). Nokian ihme vahvistui. Idänkauppa veti, metsäteollisuus menestyi. Pisa-tulokset ja Nokian maine loivat meille illuusion muita lahjakkaammasta, koulutetusta ”luvatusta” kansasta ja unelman Pohjoismaiden parhaasta hyvinvointivaltiosta. Palkat nousivat, elintaso nousi ja julkiset palvelut paranivat.
Kuviteltiin, että meidän roolimme on korkea koulutus ja huipputeknologia. Annetaan tyhmempien ja köyhempien tehdä pulppituotteet ja paskahommat.
Yrityksille tehtiin tiukka sääntely ja sälytettiin velvoitteita ja kustannuksia, hyvinvointi ja sosiaalipalvelut lisääntyivät ja verotusta kiristettiin. Palkkoja nostettiin ja työaikoja lyhennettiin, etuisuuksia lisättiin. Tästä seurasi, että kilpailukyvyn laskiessa Suomesta alkoi loppua matalamman tuottavuuden kokonaisia toimialoja, kuten tekstiili- ja huonekaluteollisuus, mattojen valmistus, kenkäteollisuus, kodinkoneiden valmistus, puusepänteollisuus, radio- ja tv valmistus, pienet kivijalkakaupat.
Syntyvyys on alentunut, huoltosuhde heikkenee. Nokia voittokulku päättyi. Idänkauppa loppuu. Tehtiin liian kallis tulopoliittinen sopimus vuonna 2007. Pörssiromahdus 2008 katkaisi kehityksen. Maailma oli muuttunut.
Tuotteiden puute vaihtui ylitarjonnaksi, yritysten kilpailu oli kiristynyt ja monet hinnat alkoivat laskea. Kiina ja muut halpamaat valtasivat markkinoita. Käsitys Suomesta korkean teknologian osaajana ei vastaa kilpailutilannetta. Emme pärjää kustannus- ja verokilpailussa verrokkimaille. Ennen käytettiin mm. liiaksi kasvaneiden työvoimakulujen tasaamiseen valuutan devalvointia, nyt euro-jäsenyys tämän estää.
Julkisia rakenteita olisi pitänyt sopeuttaa tiukempiin aikoihin. Suomi kuitenkin jatkoi humaanin ja Pohjolan parhaan hyvinvointivaltion rakentamista. Tälle kehitykselle oli kansalaisten tuki. Yritysten ja työnantajien velvoitteita ja kustannuksia edelleen kasvatettiin. Työehtosopimukset tehtiin isojen menestyvien yritysten maailmaan. Luotiin sosiaaliturvajärjestelmä, joka on todellinen vaihtoehto työssä käymiselle. Koska verotulot eivät enää riittäneet julkisiin menoihin, budjettivaje on katettu 18 vuoden ajan kasvavalla velanotolla. Oli jopa käsitys, että velkaa voi ottaa rajattomasti, korko on nolla, eikä velkaa tarvitse maksaa takaisin.
Euroopassa riehuu sota ja totuttu sääntöpohjainen maailmatilanne horjuu. Puolustukseen panostetaan. Olemme merkittävä EU:n nettomaksaja. Poliittinen tilanne on riitainen. Suomi taitaa johtaa Euroopan lakkoilu ja työtaisteluiden tilastoa. Olemme yksi maailman ankarammin verottavista maista. Viimeaikaset oppimistulokset ovat heikentyneet. Heikko talouskehitys ja velkainen valtio nakertaa kansalaisten ja yritysten luottamusta. Olemme pääomaköyhä maa ja sijoitusten tuotto on alhainen, mm. eläkevarat sijoitetaan ulkomaille.
Meillä on liian kallis julkinen sektori, julkisten menojen osuus BKT:stä ovat kasvanut EU:n korkeimmaksi (yli 57 %). Julkinen velka on 226,7 miljardia euroa ja valtion velka on kasvamassa 90 %:iin BKT:stä. Velkaantumisvauhti on EU:n nopeinta. Suomen talouskasvu on EU-maiden heikoin.
Kustannusten kasvu ja kilpailukyvyn heikkeneminen ovat jatkuneet. Tilanne on muuttunut. Vaikka hyvät liikeideat edelleen pärjäävät kohtuullisesti, matalan tuottavuuden toimialat ja pienet yritykset eivät enää selviä ja konkursseja tehdään ennätysmäärä. Työttömyys on lähtenyt kasvuun. Investointeja ei enää tehdä, pääomia osaamista ja yrityksiä lähtee maasta.
Tarvittavia korjauksia ei edelleenkään voida tehdä. Ne heikentävät palveluita ja laskevat elintasoa. Esteenä ovat poliittiset lukkiutuneet asenteet. Kansalaisille on manipuloitu epärealistinen käsitys kansantalouden toiminnasta, syistä ja seuraamuksista. Mielestäni IMF:n ohjaus on meille tarpeellinen.
Juhani Viitala
Kauhava