YK:ssa äänestettiin syyskuussa päätöslauselmasta, minkä mukaan Israelin tulee poistua 12 kk:n aikana ns. Länsirannalta eli Samariasta ja Juudeasta, Gazasta ja Itä-Jerusalemista. Se merkitsisi, että Israel joutuisi luovuttamaan maansa keskeiset sydänalueet ja Jerusalemissa Temppelivuoren, Itkumuurin, Öljymäen ja Getsemanen.
On syytä muistaa, että Israel voitti alueet ”Kuuden päivän sodassa” 1967. Siihen saakka Jordania miehitti Länsirantaa ja Egypti Gazaa. Tuona aikana Jordania tuhosi yksistään Jerusalemissa 57 synagogaa.
Syyskuun alussa ennen YK:n kokousta presidenttimme ilmoitti, ettei Hamasin 7.10.2023 suorittamaa brutaalia terrori-hyökkäystä Israeliin voida palkita valtiolla! Ja kuitenkin Suomi Stubbin ja Valtosen siunaamana äänestikin sitten yllättäen Israelia vastaan. Näin Suomi liittyi sangen kyseenalaiseen viiteryhmään, jossa olivat Venäjä, Kiina, Iran, Turkki, Saudi-Arabia ym. muslimimaat. Israelin puolesta äänesti vain 14 maata. Tyhjää äänesti 43 maata mm. Ruotsi, Tanska, Saksa, Ukraina, Georgia, Sveitsi, Hollanti, Kanada ja Britannia. Nyt kysynkin, eikö Suomen olisi pitänyt liittyä edes tämän viiteryhmän maihin, joiden kanssa Suomella on keskeisen tärkeät suhteet kaupankäynnissä ja turvallisuuskysymyksissä.
Äänestyksen jälkeen presidentti selitteli, puolusteli ja puhui Israelin ns. laittomasta miehityksestä Länsirannalla ja viittasi Haagin ICJ:n päätökseen, jossa Israel tuomittiin miehityksestä. Stubb ei vain muistanut mainita, että tuossa päätöksessä syyttäjänä toimi libanonilainen muslimi-tuomari. Päätökseen useat ICJ:n tuomarit jättivät eriävän mielipiteen.
Myös pääministeri Orpo puolusteli Suomen linjaa äänestyksessä, mutta hän sekä Stubb eivät muistaneet ottaa huomioon tälläkin hetkellä voimassa olevia Oslon sopimuksia 1993 ja 1995, joissa Israelin ja ns. palestiinalaisten kesken sovittiin, että Länsiranta jaettiin kolmeen alueeseen (A, B ja C). Näistä kiistellyistä alueista ja Israelin rakentamista siirtokunnista 93% sijaitsee C-alueella, joka sopimusten mukaan kuuluu kokonaan Israelin hallintaan. Yhtäkään siirtokuntaa ei ole rakennettu A-alueelle, joka on palestiinalaisten hallinnassa.
Sharonin hallitus luovutti Gazan 2005 vapaaehtoisesti rauhaa vastaan, mikä toimi ei kuitenkaan tuonut rauhaa. 2006 gazalaiset äänestivät Hamasin valtaan ja siitä lähtien Hamas aloitti raketti-iskut Israelin puolelle. Ja sen seurauksena vuosi sitten Israel mitta tuli täyteen ja alkoi tämä Gazan sota. Ja nyt juuri sodan painopiste näyttää siirtyvän Libanonin rajalle, jossa Iranin välikäsi Hizbollah on jo vuoden ajan tehnyt päivittäin raketti-iskuja Israeliin ja tämä kaikki Unifilin silmien edessä.
Monet kyselevätkin, eikö tuonne Lähi-itään saada koskaan rauhaa? Lyhyellä aikavälillä vastaukseni on kielteinen. Nimittäin tuon rauhattoman alueen ja jatkuvien sotien juurisyy ei ole vain maa-alueesta, vaan se löytyy uskonnosta. Iran alueen suurvaltana shialaisen muslimaailman johtajana on rahoittanut ja aseistanut Hamasia, Hizbollahia kuin myös Jemenin hutheja. Iranin ja islamin agendaan ei milloinkaan tule sopimaan se, että alueella on heidän mielestään vääräuskoisten siionistinen juutalaisvaltio Israel, alueen ainoa demokratia.
Islamissa kun ei löydy tilaa avoimelle demokratialle.
Vasta äsken kansamme äänesti Stubbin presidentiksi. Häntä äänestäneistä suuri osa haluaa kuulla, miksi Suomi YK:n äänestyksessä asettui noin ikävällä tavalla Israelia vastaan? Uskoisin, että suuri enemmistö haluaa Suomen linjan palautuvan takaisin suomalaisille paremmin sopivaan viiteryhmään, jossa ei ole tilaa antisemitismille.
Markku Muurimäki
Seinäjoki