Vaasalainen Markku Mäenpää tuntee junat. Ja junilla matkustavat suomalaiset. Miehen yli nelikymmenvuotinen ura konduktöörinä on ennätyksellinen, kukaan hänen kollegoistaan ei ole ollut pestissään yhtä kauan. 62-vuotias konkari on tällä hetkellä myös Suomen vanhin virkansa edustaja.
Savolaissyntyisen Mäenpään ura konduktöörinä alkoi toukokuussa 1979, sukulaisten painostuksesta.
– Minulla oli mukava kolmivuorotyö muovitehtaalla. Sitten tutustuin nykyiseen vaimooni, jonka kaikki sukulaiset olivat VR:llä hommissa. Sieltä sanottiin, että sinä muuten tulet tänne töihin. Yritin kieltäytyä, mutta ei siinä montaa kuukautta kulunut kun vaihdoin jo työpaikkaa, hän hymyilee.
Rauhallisempaa menoa
Mäenpää on konduktöörinä todellinen veteraani ja eräänlainen julkkiskin, joka tunnetaan ympäri Suomen. Ei tosin Markku Mäenpäänä, vaan hiukan yllättäen Möttösenä.
– Uran alkuaikoina joku konduktööreistä huusi minulle, että senkin mötiäinen. Mäenpäästä se kai jotenkin tuli. Nimitys vääntyi sitten Möttöseksi ja on pysynyt siitä asti, mies taustoittaa.
– Esimiehet VR:n toimistollakin ihmettelevät, että ei meillä ketään Markku Mäenpäätä ole töissä. Mutta kun tarkentaa, että se Möttönen, heti tajuavat. Että joo, se suulas savolainen.
Vaasaan Mäenpää muutti vuonna 2007, kun paikka kaukoliikennekonduktöörinä aukesi.
Positiivinen muutos
Konduktöörin työ, ja junamatkustaminen ylipäätään, on muuttunut vuosien saatossa paljon. Mäenpää näkee muutoksen ennen kaikkea positiivisena.
– Junat ovat entistä pidempiä ja asiakkaita on aina vain enemmän. Mutta meno on muuttunut. Moneen vuoteen ei ole enää tarvinnut painia töissä. Ennen piti. Meillä on nuo turvakaasut edelleen aina mukana, mutta omani on varmaan jo homeessa, kun ei ole ollut käyttöä.
Mäenpään mukaan asiakkaiden kanssa joutuu välillä hieman vääntämäänkin. Ilman lippua matkustavia riittää aina.
– Kokemukseni mukaan naiskonduktöörit pärjäävät niissä hankalissa tapauksissa paremmin kuin miehet. Naiset pysyvät rauhallisina, kun me miehet tullaan tilanteisiin usein sellaisella älä mulle rupee -asenteella. Siinä tulee helposti ongelmia, Mäenpää pohtii.
– Mutta pääasiassa on hiljaista ja rauhallista kuin Laihian kirkossa, hän lisää.
Asiakkaat on best
Juuri asiakkaat ovat olleet konduktöörille aina työn suola.
– Työn kautta olen tutustunut ihmisiin, joihin en olisi muuten ikinä törmännyt. Kansanedustajienkin kanssa ollaan jo perhetuttuja. Ja paljon on sellaisia vakkariporukoita, joilta en kysy enää edes lippua, aina niillä se on kuitenkin, Mäenpää kertoo.
Mäenpää kertoo laskeneensa, että vuoden aikana hän tapaa noin noin 55 tuhatta ihmistä.
– Monesti kaupan kassalla moikkailemme ja kysyn jälkeenpäin vaimolta, että tunsiko hän kyseisen henkilön. Kaikkia ei voi muistaa, kovalevyllä ei riitä tila.
Kunnioitettava ura lähestyy vihdoin päätepysäkkiään. Eläkkeelle Mäenpää aikoo jäädä ensi vuonna.
– Yhtään aikaisemmin en olisi halunnut pois jäädä, mutta kyllä niitä eläkepäiviä nyt on jo ihan kiva odottaa. Kaikenlaisia suunnitelmia riittää. Sanoin jo vaimolle, että sitten muutamme Fuengirolaan.
Emilia Lehtonen