Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Suomen kallein hil­jai­suus

Suomessa on hiljainen kriisi, josta puhutaan liian vähän. Samaan aikaan, kun poliittinen keskustelu keskittyy talouslukuihin ja leikkauksiin, tuhannet nuoret putoavat koulutuspolulta, joka vuosi. Eikä kukaan kanna siitä huolta.

Vuosittain jopa 10 000–12 000 nuorta keskeyttää toisen asteen opintonsa. Lopulta noin joka 10. jää ilman tutkintoa. Tämä ei ole marginaalinen ilmiö, vaan rakenteellinen ongelma, joka koskettaa kokonaisia sukupolvia.

Oppivelvollisuuden pidentämisen jälkeen paperilla kaikki pysyvät mukana 18-vuotiaaksi asti.

Todellisuudessa nuori voi olla kirjoilla ilman motivaatiota, tukea tai suuntaa. Keskeyttäminen ei aina näy heti, mutta seuraukset näkyvät myöhemmin. Vanhemmuuteenkin kannattaisi kiinnittää huomiota.

Yksi keskeinen syy on väärä alavalinta. Nuoret tekevät isoja päätöksiä liian aikaisin ja usein puutteellisella ohjauksella.

Kun valinta menee pieleen, motivaatio katoaa. Tämän jälkeen mukaan tulevat jaksamisongelmat ja mielenterveyden haasteet, jotka ovat yhä useammalle arkea. Silti palveluihin on jonoja, ja vastuu jää liikaa yksilölle.

Jokainen keskeyttänyt nuori on enemmän kuin numero.

Toinen vaiettu ilmiö on työelämään siirtyminen ilman tutkintoa. Lyhyellä aikavälillä se voi näyttää järkevältä, mutta pitkällä aikavälillä se lisää epävarmuutta, erityisesti suhdanteiden muuttuessa.

Entä kustannukset? Yhden nuoren jääminen ilman toisen asteen tutkintoa maksaa elinkaarensa aikana arviolta 0,5–1 milj. euroa menetettyinä verotuloina sekä kasvavina sosiaali- ja terveysmenoina.

Kun keskeyttäjiä on tuhansia, puhutaan miljardiluokan vaikutuksista yhdessä ikäluokassa. Silti keskustellaan pienemmistä säästöistä.

Miksi tästä ei puhuta enemmän? Ehkä siksi, että ratkaisut eivät ole yksinkertaisia. Tarvitaan panostuksia ohjaukseen, mielenterveyspalveluihin ja yksilöllisiin opintopolkuihin.

Ennen kaikkea tarvitaan kykyä kohdata nuoret ihmisinä, ei pelkkinä tilastoina. Jokainen keskeyttänyt nuori on käyttämätöntä potentiaalia, jolla on epävarma tulevaisuus. Kun ilmiö koskettaa kymmeniätuhansia, kyse on koko yhteiskunnasta.

Hiljaisuus on valinta — ja tällä hetkellä kallis sellainen.

Pauli KankaanpääSeinäjoki