Hämeenlinnan Rinkelinmäellä tassuttelee poliisin uusi erikoisosaaja rikollisuutta vastaan. Poliisikoiralaitokselta on valmistunut Suomen ensimmäinen elektroniikkakoira, kaksivuotias labradorinnoutajauros Sipe.
Sipen työnä on etsiä esimerkiksi kätkettyjä puhelimia, kovalevyjä ja muistitikkuja.
– Koulutushankkeen taustalla on digitalisaatio, mikä tietty näkyy ja vaikuttaa myös poliisityöhön. Idea on tullut ulkomailta, missä koiria on ryhdytty käyttämään elektronisten esineiden ja sitä myötä todistusaineiston etsimisessä, kertoo laitoksen opettaja Mika Svetloff.
Elektroniikkakoira työskentelee rikospaikkatutkinnan apuna etsinnöissä samalla tavoin kuin esimerkiksi räjähde- ja huumekoirat. Sipe on opetettu etsimään elektronisia esineitä erilaisista ympäristöistä, kuten asunnoista, autoista ja varastoista.
– Jos rikokseen liittyen on kateissa tietoa, etsinnälle voidaan kutsua elektroniikkakoira. Etsinnän kohteita ovat laitteet ja esineet, joihin tietoa pystytään varastoimaan, Svetloff selittää.
Elektroniikan haju on heikompi
Sipe on saanut saman peruskoulutuksen kuin muutkin etsintäkoirat, mutta sen jälkeen sen opintopolku eriytyi elektronisten esineiden etsintään ja niiden kohdehajujen opetteluun.
– Laitteissa on esimerkiksi aineita, jotka estävät ylikuumenemisen, sellaisella aineella voidaan harjoitella, ja sitten ihan fyysisillä mikropiirilevyillä. Nopeasti harjoittelussa mennään siihen, että käytetään kokonaisia laitteita, eli laitetaan esimerkiksi matkapuhelinta piiloon, ja koira etsii sen, Svetloff kertoo.
Elektroniikkakoiran työstä tekee haasteellista se, että hajumolekyylien määrä elektroniikassa on yleensä pienempi kuin esimerkiksi huumausaineissa.
– Maalaisjärjelläkin voi ajatella, että sellaiset tuotteet, jotka ihminenkin voi omalla nenällään haistaa, haisevat enemmän. Jos taas otetaan vaikka mikropiirilevy, ei ihminen juurikaan kykene sitä erottamaan omalla hajuaistillaan. Tämä tarkoittaa, että koiran tulee pystyä pääsemään aika lähelle etsinnän kohdetta ja tekemään haistelutyötä tarkasti.
Etsintäkoiraksi sopivan ahne
Sipe on ollut Svetloffilla pennusta lähtien, ja se on osoittautunut hyvin koulutuskelpoiseksi.
– Sipeen on ollut alusta alkaen helppo luoda suhdetta. Se on myös helposti palkittavissa, eli toisin sanoen sillä on esimerkiksi hyvä ruokahalu ja se on leikkisä.
Svetloffin mukaan harjoituksissa Sipellä ei ole mitään erityistä suosikkiherkkua, vaan "kaikki maistuu".
– Sipe on todella ahne kaikelle ruualle, hän nauraa.
Sipe on jo ollut mukana poliisitehtävillä ja tehnyt löytöjäkin.
– Nykykodeissa elektroniikkaa on toki paljon. Sitä, liittyvätkö koiran löydöt aina välttämättä tehtävään, en koiranohjaajana pysty siinä tilanteessa sanomaan. Koira etsii vain objekteja eikä luonnollisestikaan pysty erittelemään, että minkälaisesta tallennetusta tiedosta on kyse. Mutta kyllä, löytöjä on tullut, ja varovainen arvioni olisi tällä hetkellä, että kyllä tällainenkin etsintätyö on tehtävissä, Svetloff sanoo.
Koulutuksen jatkoa pohditaan loppuvuodesta
Loppuvuodesta päättyvän pilottiprojektin jälkeen päätetään, ryhdytäänkö elektronisia esineitä etsiviä poliisikoiria kouluttamaan lisää.
– Keräämme tietoa siitä, mitä on saatu aikaan ja minkälaisia kokemuksia on tullut. Sen jälkeen harkitaan jatkoa ja sitä, että otetaanko lisää koiria koulutukseen, Svetloff kertoo.
Poliisikoiralaitos tekee myös kansainvälistä yhteistyötä ja tietoa jaetaan puolin ja toisin. Hiljattain laitoksella kävi vieraita Ruotsista, missä elektroniikkakoirien koulutusta myös aloitellaan.
Svetloffin mukaan ulkomailta on saatu paljon apua käytännön tekemiseen. Esimerkiksi Keski-Euroopassa on selvitetty paljon tarkemmin niitä hajulähteitä, mitä elektronisissa esineissä on, hän kertoo.
– Ulkomailla on myös erikoistuttu vielä fyysisesti pienempiinkin kohteisiin, kuten nanokortteihin. Jos tälle koulutukselle tulee jatkoa, varmaankin tullaan määrittelemään lisää sitä, mitkä ovat tarpeet käytännön etsintätyössä.