Maaseudun autioitumisen pysäyttäminen ja elinkykyisen maaseudun palauttaminen, maanpuolustuskyvyn palauttaminen huoltovarmuuksineen, syntyvyyden nostaminen, pienipalkkaisen väen aseman parantaminen ja ynnä muuta ja ynnä muuta.
Ilta-Sanomissa luokanopettajapariskunta paljasti huonon taloudellisen tilansa. Palkka ei riitä elämiseen, vaikka heillä on akateeminen koulutus ja molemmat ovat kokopäivätyössä.
Asia on itselleni tuttu, koska ajauduin 70-luvun alussa opettajaksi. Inhoan kertoa omista asioistani, mutta kokemukseni perusteella väitän, että ko. ulostulo on vain jäävuoren huippu, johon liittyy vielä henkisen kantin kestäminen nykyisessä koulumaailmassa, joka on mennyt aina vain huonompaan suuntaan.
Luulisin opettajien taloudellisen tilan muuttuneen ajanoloon. Nytkin opettajien maailmassa on paljon akateemisen koulutuksen saaneita tuntiopettajina vailla vakinaista virkaa. Tämän varaan ei voi elämäänsä rakentaa. Paljon on myös vajaata työpäivää tekeviä, joilla on opinto- ja asuntolainat niskassa ja monella pitkät työmatkat.
Samanlainen tilanne on terveys- ja sosiaalialoilla, palvelualoilla ja pikkuviroissa. Akateemisesta koulutuksesta huolimatta, he kilpailevat maahanmuuttajien palkkatasolla tehden pyöreitä päiviä ja ylitöitä. Palkka ei riitä elämiseen ja niskassa on edellä mainitut velat. Heille halpuutettu ruoka on liian kallista.
Osalla olisi kyllä lakko-oikeus, mutta ei kannata lakkoilla. Puhumattakaan pienellä eläkkeellä kituuttavista vanhuksista.
Kohta Suomessa ei ole lapsiakaan, joten kouluja suljetaan ja yhdistetään. Asia ei kiinnosta naisasialiikettäkään, päinvastoin. Enää ei riitä naisväelle yli sata vuotta annettu äänioikeus, vaan nyt on tehtävä lasten hankkiminen siksi edulliseksi ja kannattavaksi, niin ajallisesti kuin taloudellisesti houkuttelevaksi, etteivät he kerta kaikkiaan voi olla hankkimatta lapsia. Vaikka jo ensi vuonna syntyisi paljon enemmän lapsia, niin menee vielä 20 vuotta, ennen kuin ne ovat työkykyisiä ja toivottavasti -haluisia.
Suomella on kova urakka edessä. Niin oli sotien jälkeenkin ja vielä pahemmassa tilanteessa kuin nyt ja koko hyöty meni Neuvosto-Venäjälle. Koska asia onnistui silloin, niin nyt sen pitäisi onnistua paljon helpommin ilman leikkauksia, kiristyksiä ja lakkoilua.
On vain otettava samanlaiset keinot käyttöön kuin silloin. Olen itse sen ajan nähnyt ja elänyt, mutta en ehkä sitä täysin tajunnut. En muista lapsuuttani kovinkaan pahaksi, vaikka syitä olisi kyllä ollut.
Vanha totuus on edelleen voimassa, että lapsi tuo leivän tullessaan!
Eino Wiitalähdet
Isojoki