Vastaus professori Timo Airaksiselle (Kolumni: Pähkähullu maailma riesanamme, 25.10.2022).
Arvoisa etiikan professori Timo Airaksinen! Kirjoituksenne harmittaa ja toi harmaita hiuksia niin sisällöllisistä kuin myös rakenteellisista syistä. Jos joku kysyisi, en kyllä osaisi selittää sitäkään, mihin kirjoittaja pyrki tässä tekstissään. Tartun vain kolumnin ensimmäiseen kappaleeseen:
”Unkarilaisten mukaan suomalaiset ovat köyhiä ja kurjia maatiaisia maalaisia, he taas ovat uljaiden husaarien jalosukuisia perillisiä – miten me muka voisimme olla yhteistoiminnassa? Ja nyt Nato-hakemuksemme on jumissa Unkarissa.”
1. Arvoisa professori Airaksinen! Me, Euroopan kansat olemme jo kauan sitten olleet yhtä mieltä siitä, että kollektiivinen rangaistus ja leimaaminen eivät kuulu eurooppalaisiin arvoihin. Miten Te, etiikkaan erikoistunut professori, voitte väittää vaikka minusta, että pidän Teitä ”köyhänä ja kurjana maatiaisena maalaisena”? Miten Te kehtaatte väittää tällaista unkarilaisista, Unkarista, josta vuoden 1940 maan pirstaloimisen jälkeenkin ilmoittautui kaksikymmentätuhatta miestä vapaaehtoisiksi auttaakseen Suomea Neuvostoliittoa vastaan (heidän tulkkinaan toimi vaasalainen professori Nándor Mikola) ja jonka johto lähetti tuolloin myös mittavan määrän sotatarvikkeita Suomelle?
Miten Te voitte väittää tällaista unkarilaisista ja maasta, jossa on kymmeniätuhansia Suomen ystäviä ja jossa ihailtiin Suomea ja ihaillaan edelleen, vaikka Suomen media ja poliitikot julkaisevat jatkuvalla syötöllä juuri tämän tapaisia perättömiä parjauksia?
2. János Kodolányin, Unkarin kuuluisimman Suomen ystävän kirjan Suomi (Nap Kiadó, 2017 [1937]) suomensin itse Suomen 100-vuotisjuhlallisuuksia varten. Kirjan lähetti lahjaksi silloinen Unkarin eduskunnan puheenjohtaja virkaveljelleen 6.12.2017. Seuraavat sitaatit ovat tästä kirjasta:
”Tätä [suomalaista] kulttuuria luonnehtivat hienot värähtelyt, syvät tuntemukset, suuret totuudet ja rehellisyys joka alalla.”
”(…) suomalainen luotettavuus, suomalainen rauhallisuus ja turvallisuus, suomalainen rehellisyys, suomalainen sopusointu, tunne, että ihminen on ”vihdoin kotonaan”. Tästä johtuu se, että joka kerran on astunut jalallaan Suomen maaperälle, tekee kaikkensa voidakseen palata. Hän jopa yrittää ympäripuhua toisiakin ihmisiä matkustamaan sinne.”
E. Korén kirjoitti taas kirjailija Kodolányista: ”Hän [Kodolányi] arvosti Suomen kansan ja yhteiskuntaelämän puhtautta, vilpittömyyttä, rehellistä avoimuutta, hiljaista olemusta ja luotettavuutta. Olemme maistelleet yhdessä suomalaista sanontaa: rehellisyys maan perii. Silloin me kaikki unkarilaiset katsoimme Unkarin puolifeodaalisesta yhteiskunnasta käsin porvarillisessa demokratiassa elävää maata, ja näimme, että syvä moraalinen perusta oli läpikotaisin läsnä suomalaisessa yhteiskunnassa, se oli voimassa alhaalta ylös saakka kaikkialla…”
Arvoisa herra professori, joka väitätte unkarilaisten pitävän suomalaisia ihmisiä maatiaisina: kummat ovat yo. rivien mukaan moraalisessa ja yhteiskunnallisessa kehityksessä edellä? Suomalaiset vai unkarilaiset?
3. Ja edelleen: Miksi Te raahaatte kirjoitukseenne husaareja? Husaarit taistelivat isänmaansa puolesta lähes kaksisataa (!) vuotta sitten, eivätkä he suomalaisuudesta tienneetkään. Neuvostopanssareiden kukistamasta Unkarin kansannoususta 23.10.1956 on vasta 60 vuotta. Se on huomattavasti lähempänä meidän päiviämme. Satutteko muistamaan, että Suomi oli ainut maa, joka ei suostunut allekirjoittamaan silloista YK:n Neuvostoliiton tuominnutta julkilausumaa? Pitääkö unkarilaisten kantaa siitä kaunaa ja vihata Suomea sen vuoksi? Vai tajuta, että Suomi ei silloin voinut toimia toisin.
Tiedättekö Te, että vuonna 1849 lännen ja idän kaksi suurvaltaa kukisti Unkarin vapaustaistelun samaan aikaan, kun Suomikin alkoi herätä kansakuntana ja E. Lönnrot julkaisi uuden Kalevalan? Tiedättekö, että tämän vapaustaistelun jälkeen satoja hirtettiin (kuten suomalaisia Marttilan taistelun jälkeen vuonna 1599) ja tuhansia vapaustaisteluun osallistuneita joutui viettämään loppuelämänsä Ison Alangon soiden suojassa?
Me suomalaiset, unkarilaiset (ja virolaiset) emme ole ainoastaan kielisukulaisia, vaan meidän tulee pitää yhtä historiallisestakin sukulaisuudestamme johtuen. Me kolme kansaa olemme koko historiamme aikana joutuneet tasapainoilemaan Lännen ja Idän suurvaltojen välissä: vuonna 1599, 1849, 1939, 1945, 1956 ja ...
György Kádár
opettaja
Vaasa