Suomalaisen yleisurheiluyleisön suosikkilajiksi noussut naisten seiväshyppy tarjosi Tokion MM-kilpailuissa penkkiurheilijoille riemunkiljahdusten sijaan pettymyksen huokauksia ja epäuskoa.
Maanantaiaamun kilpailu päättyi Elina Lampelan, Wilma Murron ja Saga Anderssonin osalta pettymykseen ja karsiutumiseen finaalista. Lampela ylitti kilpailussa 445 ensimmäisellään, mutta finaaliin vaadittu 460 ei ylittynyt. Andersson taivutti itsensä vaivoin yli 425:stä, Murto pudotti avauskorkeudesta kolmesti ja jäi ilman tulosta.
"Ei vaan mennyt"
Kauden kotimainen kärkinimi ja alkukevään EM-hallinelonen Lampela suhtautui pettymykseen raskaimmin. Karsintaurakan jälkeen 27-vuotiaan helsinkiläisen harmitus purkautui kyyneleihin ikätoveri Murron lohduttaessa vierellä.
Urallaan kolmesti ulkoratojen arvokisafinaalissa hypännyt Lampela kommentoi kilpailua medialle hyvin lyhyesti.
– En tiedä, ei vaan mennyt. Hyppyvireeni oli ihan hyvä. Vähän ne hypyt taisivat mennä päin rimaa. Vaihdoin siinä seipään, mutta etäisyyksiä ei saatu kohdilleen, Lampela totesi kolmesta 460:n yrityksestään.
Vielä elokuun lopulla ulkorataennätyksensä 464 taivuttanut Lampela oli Tokiossa erikoisessa tilanteessa, sillä Belgiassa käydyn kilpailun jälkeen hänen seipäänsä rikkoutuivat lentoyhtiön kuljetuksessa. MM-karsinnassa Lampela hyppäsi täysin uusilla seipäillä, mutta se ei hänen mukaansa vaikuttanut suoritukseen.
– Harmittaa. En enää tule näihin kisoihin vain karsintaan, vaan finaali mielessä, Lampela huokaisi ja poistui media-alueelta eteenpäin.
Andersson puolestaan hyppäsi elokuussa ennätyksensä 455, mutta karsinnassa tulos jäi kauaksi. Espoolainen saapui silti haastatteluun pirteällä päällä.
– Oli vähän yliyrittämistä, mutta pidin hauskaa kentällä. En ollut ylikierroksilla, vaan pystyin pitämään fokuksen, Andersson kertoi.
Murto tunnusti tilanteen
Kaksi vuotta sitten MM-pronssia Budapestissä juhlineen Murron kisa kesti vain puolisen tuntia. Avauskorkeuden kolme pudotusta kertoivat, että seivästähti ja moninkertainen arvokisamitalisti on hyvin kaukana totutusta normaalikunnostaan.
Kuntoutumisensa takia vasta elokuussa kilpailukentille palannut Murto myönsi, että hyppäämättömyys ja vajavainen fyysinen kunto näkyivät selkeästi karsinnassa. Murto hyppäsi 12 askeleen vauhdilla, kun normaalisti vauhtijuoksu olisi 16 askelta.
– Ne eivät olleet kokonaisia suorituksia. Parhaani tein niillä korteilla, joilla voin pelata, ja se ei riittänyt kauhean pitkälle, Murto summasi ja kertoi keksimästään metaforasta.
– Oli sellainen olo, että yritän tehdä 1 000 palan palapeliä 400 palalla.
Murto ehti kisata kesäkuisen polvioperaationsa jälkeen ennen Tokiota kahdessa kilpailussa, joissa hän pääsi 440:n yli. Ruotsi-ottelun jälkeen hän sairasteli, mikä näkyi eittämättä myös MM-vireessä.
Murto kuvaili karsinnan jälkeen olevansa noin 80 prosentin fyysisessä kunnossa. Suomalaisella oli vaikeuksia päästä sinuiksi seipäänsä kanssa.
– Jos valmistautuminen olisi mennyt putkeen ja minulla olisi ollut ehjä treenikausi ja kisakausi, sellaista virhemarginaalia olisi hyppäämisessä huomattavasti enemmän.
"Hyväksyn, että nyt on se vaihe"
Murron viimeinen vuosi on sisältänyt moninaisia vaiheita. Fyysisesti ja psyykkisesti kuormittavan viime kauden jälkeen Murto jäi sairauslomalle vuodenvaihteessa. Keväällä hyppääjän pitkä ja menestyksekäs yhteistyö valmentaja Jarno Koivusen kanssa päättyi, ja sitä seurasi polvivamma.
Euroopan mestari ja SE-nainen (485) Murto jäi arvokisoissa ensimmäistä kertaa loppukilpailun ulkopuolelle sitten vuoden 2019. Karsintapettymyksestä huolimatta Murto oli tyytyväinen päätöksestään saapua MM-kisoihin sen sijaan, että olisi seurannut kisat kotoa.
– Koen, että tämä vie minua paljon enemmän eteenpäin. Tämä on se ympäristö, jota varten treenataan ja pyritään olemaan parhaimmillaan. Kun täyttää kriteeristöt ja saa mahdollisuuden tulla kisoihin, niin en tiedä, mitä sillä (kotiin jäämisellä) olisi voittanut.
Korkeuden 425 kolmesta pudotuksesta on pitkä tie arvokisamitaleille, mutta Murto ei heitä kirvestä kaivoon.
– Olen sanonut joskus ihan siinä aallonharjalla ollessani, että mitä todennäköisimmin uralla tulee myös se vaihe, kun on rankkaa ja vaikeaa. Hyväksyn sen, että nyt on se vaihe, Murto totesi.
Hyppääjä toivoo itselleen tulevaisuuteen ehjiä kuukausia ja harjoitteluaikaa.
– Harvemmin on ollut näin motivoitunut olo syksyn treenaamisesta.
Oman itsensä valmentaja
Murto on tehnyt keväästä asti harjoitusyhteistyötä keihäänheittäjälegenda Tero Pitkämäen kanssa. Seiväshyppääjä on itse vastannut omasta tekniikkavalmennuksestaan, mutta Pitkämäki on toiminut Murrolle eräänlaisena fyysisen puolen mentorina.
Murto kertoi vastaavansa jatkossakin omasta lajivalmennuksestaan.
– Olen tosi tyytyväinen niihin ratkaisuihin, joita olen tehnyt. Toivon, että pääsen toteuttamaan tätäkin kuviota pikkaisen paremmin ilman sitä, että koko ajan sopeudutaan, kuntoutetaan, otetaan iskuja vastaan ja koitetaan selvitä, hän sanoi.
Keskiviikon seiväsfinaaliin otettiin mukaan 14 naista, jotka ylittivät 460. Karsinnan verryttelyssä nähtiin myös murheellista draamaa, kun Britannian arvokisamitalisti Molly Caudery satutti jalkaansa ja joutui poistumaan stadionilta pyörätuolissa.
Naisten seipään finaali on olympia- ja MM-tasolla kisattu viimeksi ilman suomalaisia MM-Dohassa 2019.