Joulu on taas pian täällä, ja monikulttuurisena perheenä meidän on jälleen kerran päätettävä, kuinka yhdistellä sekä suomalaisen että brittiläisen joulun perinteitä.
Tehtyämme tätä nyt vuosikymmenen ajan, ja väiteltyämmekin asiasta hieman, meistä on tullut mestareita molempien parhaiden puolien yhdistämisen taiteessa. Asiaa helpottaa se, että Suomessa joulua juhlitaan pääasiassa 24. ja Britanniassa 25. päivä.
Britanniassa toivotamme toisillemme ’iloista’ tai ’onnellista’ joulua, kun taas Suomessa toivotellaan usein ‘rauhallista’ joulua. Tämän päivänselvän eron huomaa heti jouluaamuna.
Britanniassa jouluaamu alkaa todella aikaisin, kun lapset hyppäävät ylös sängyistään ja alkavat kiljuen avata lahjojaan.
Suomessa jouluaattoaamuun kuuluu joulusauna, Joulupukin kuuma linja -tv-ohjelma ja joulurauhan julistus.
Ruoka on tietysti tärkeä osa kummankin maan jouluperinnettä. Suomalainen jouluruoka näyttää kuitenkin vaativan huomattavasti vähemmän työtä.
Kinkun paisto hitaasti yön yli ja laatikoitten (joita ei välttämättä tarvitse tehdä itse) työntäminen uuniin on paljon helpompaa kuin kalkkunan paahtaminen, vihannesten kuoriminen ja kaiken ajoittaminen niin, että kaikki kypsyvät samaan aikaan.
Suomalaista jouluateriaa valmistelevalla kokilla on aikaa myös rentoutua ja osallistua muihin asioihin. Brittiläisen jouluaterian kokki juuttuu viideksi tunniksi keittiöön. Eikä tässä vielä ole mitenkään huomioitu jälkiruokia (jouluvanukasta, joulukakkua ja torttuja), joita suomalaiseen jouluun ei näytä kuuluvan.
Joulukirkkokokemus on myös hyvin erilainen. Britanniassa joulukirkkoon menevät tyypillisesti samat ihmiset, jotka käyvät kirkossa muutenkin viikoittain (eivät kovin monet). Kirkossa on hälinää, ja lapset tuovat mukanaan joitakin uusia, aamulla paketeista avattuja leluja. Tapahtuma on iloinen (Jeesus on syntynyt!), ja ympärillä on paljon hymyileviä kasvoja.
Suomessa koko kansa näyttää menevän joulukirkkoon. Lapset eivät ole kovin innostuneita ajatuksesta, koska se vain pidentää odotusta päästä avaaman joululahjat. Tunnelma on rauhallinen, vain harvat hymyilevät, ja lapsia kehotetaan pysymään hiljaa.
Sitten on joulupukki.
Vaihtoehdot näyttävät olevan joko suomalaisen tavan mukainen freelance-joulupukki, joka halvassa pukkipuvussaan säikäyttää lapset jouluaattona, tai riski enomiehen paljastumisesta pukkipuvun alta, tai brittiläiseen tapaan sellaisen vaikutelman luominen, että pukki on jollakin tavalla kiivennyt alas savupiipusta yön aikana.
Henkilökohtaisesti pidän aina enemmän mysteeristä ja mielikuvituksesta kuin todellisesta.
Erilaisuuksista huolimatta on myös paljon samankaltaisuuksia. Ylensyöminen, ylenjuominen, sohvalla torkkuminen, yhteinen aika perheen kanssa ja yksi, joka todella yhdistää suomalais-brittiläisen jouluperinteen: Lumiukko–ohjelma tv:ssä. Huomaa kyllä, jos sattuu katsomaan sitä suomalaisten äitien kanssa. He heti huomauttavat: ”Eihän sillä ole edes hattua ja lapasia!”
Merry joulua kaikille!
ADAM SMALE