Sukumme yritys toimi elintarvikealalla perunan parissa 70 vuotta. Jo kohta 10 vuotta on kulunut siitä, kun olen viimeksi perunarekkoja kotipihassa nähnyt. Aikanaan alalla tehdyt rakennemuutokset oli tehtävä alan kannattavuuden merkittävästi heiketessä. Toimialan vaihto ei ole helppo eikä yksinkertainen asia, mutta joskus se on ainoa vaihtoehto. Peruna suussa syntyneenä sydämeni sykkii edelleenkin kotimaisen elintarviketeollisuuden ja suomalaisen maanviljelijän puolesta.
On ollut surullista seurata maatalouden kannattavuuden heikentymistä. Tuotannontekijöiden kustannusten noustessa ei niitä ole saatu siirrettyä hintoihin. Vuodesta 2008 lähtien on maassamme vallinnut talouden taantuma, joka on väistämättä heijastunut myös kuluttajahintoihin. Pysyäkseen kilpailussa mukana on maataloudessa jouduttu kasvattamaan tilakokoa, mikä on vaatinut suuriakin investointeja. Maatalouden harjoittajat ovat velkaantuneet nopeaan tahtiin.
Haasteita on ollut siis jo riittävästi ja sääolosuhteet ovat aina tuoneet oman mausteensa. Ennen tämän kesän runsaita sateita aiheutti Mavi ongelmia maataloustukien tilitysten viivästymisen osalta. Keskustelut ylipäänsä maataloustukien tarpeellisuudesta nousevat aina aika ajoin framille eikä niiden keskustelujen henki ole aina ollut viljelijämyönteinen. Maataloutta kun nyt vaan tuetaan siitä yksinkertaisesta syystä, että kuluttajat saisivat ruokansa halvemmalla. Tämä on aina syytä pitää mielessä.
Kotimaisen ruoan kysyntä on vaihdellut paljonkin viimeisten vuosikymmenten aikana. Ennen Euroopan unioniin liittymistä oli kotimainen tuotanto suojattu tuontitulleilla, jotka kavensivat hintaeroja. Kun itse vielä toimin elintarvikealalla, suomalaista elintarviketta kyllä arvostettiin, mutta se tuli myydä itseasiassa halvemmalla kuin ulkomainen elintarvike.
Meillä Suomessa tuotannonkustannukset vaan olivat ja ovat edelleen kalliimmat kuin esim. Keski-Euroopassa. Tämä kehitys ei lupaa hyvää kotimaassa tuotetulle ruoalle ellei asenteet muutu.
Aivan oma tarinansa ovat sitten luomuelintarvikkeet. Meille tuodaan luomuelintarvikkeita, joiden sisältämät raskasmetallipitoisuudet ovat usein korkeammat kuin meillä ylipäänsä. Miksi meille edelleen tuodaan maahan luomua ulkomailta, on mielestäni vähintäänkin hullua. Omassa maassa kasvatetut ja tuotetut elintarvikkeet tulisi olla ruokapöydissämme itsestäänselvyys. Tulisi arvostaa elintarvikkeidemme puhtautta ja turvallisuutta, kun meillä vielä on tuotantoa.
Mitä jos oman maan elintarviketuotanto ajautuu kriisiin ja omavaraisuutemme laskee liian alas? Entä löytyykö meiltä riittävästä nuoria jatkamaan isiensä ja esi-isiensä tiloja? Maatiloilla kärsitään työvoimapulasta, kun ei lomittajia ole riittävästä tarjolla.
Työ on raskasta ja usein yksinäistä. Me jokainen haluamme, että meitä ja meidän tekemäämme työtä arvostetaan. Samaa toivovat myös kotimaisen ruoan tuottajat. Meistä jokainen voi omalla toiminnallaan antaa heille arvostuksen, valitsemalla kotimaisen elintarvikkeen.
Anne Niemi
Kirjoittaja on Etelä-Pohjanmaan Yrittäjien puheenjohtaja.