Talviurheilulajit ovat tällä hetkellä urheilua seuraavien lajiniilojen huulilla. Jääkiekko, maastohiihdot ja ampumahiihdot täyttävät ruudut ja lehtien otsikot.
Mäkihyppy puolestaan on vajonnut suomalaisten silmissä kauas näiden taakse. Palstantäytettä sanomalehdissä.
Omien menestys lisää aina lajin kiinnostusta ison yleisön silmissä. Mäkihypyssä ollaan valovuosien päässä kultaisista vuosista.
Suomalainen mäkihyppy kaipaisi pikaisesti uutta kultapoikaa Matti Nykäsen ja Janne Ahosen viitoittamalle tielle.
Pientä pilkahdusta on onneksi näkyvissä, eikä maamme mäkikotkia voida aivan sukupuuttoon kuolleiksi väittää.
Oberstdorf, Garmisch-Partenkirchen, Innsbruck ja Bischofshofen ovat Keski-Euroopan mäkiviikon neljä osakilpailua sisältävä legendaarinen kilpailu. Kaksi mäkeä on hypättynä, ja loppiaisena ratkeaa kisan 71. voittaja.
Antti Aalto, Niko Kytösaho, Eetu Nousiainen ja Vilho Palosaari ovat Suomen kotkina kisoissa. Kahden kisan jälkeen Vilho Palosaari on sijalla 27. Antti Aalto on puolestaan sijalla 38.
18-vuotiaan mäkiviikon ensikertalaisen, Palosaaren, varaan on ladattuna Suomen mäkihypyn tulevaisuus. Potentiaalia nuorukaisessa on, vaikka kolmena viime vuotena nuorten MM-kisojen paras sijoitus on ollut kahdenkymmenen huonommalla puolella.
Kuusamon Erä-Veikkoja edustava Palosaari on vielä kaukana maailman kärjestä, mutta mahdollisuudet Nykäsen ja Ahosen viitoittamalle tielle ovat olemassa.
Vanhoja on kiva muistella, sillä mäkihypyssä on meillä mennyt enemmän kuin hyvin.
Kuningaskotkaksi aina omaa kirjaa myöten aikanaan nimetty Janne Ahonen on mäkiviikon historian voitokkain hyppääjä kuudella kokonaiskilpailun voitollaan. Kaksi kertaa keskimmäisellä pallilla ovat juhlineet Matti Nykänen ja Veikko Kankkonen.
Nykyaika onkin karumpaa luettavaa. Suomalaiskotkista paras suoritus on vuodelta 2011, kun Matti Hautamäki oli nippanappa kymppisakissa.
Löysin muuten nettidivarista neljällä eurolla Janne Ahosen Kuningaskotkan, jonka ahmin joulun välipäivinä. Suomalaisille mäkihyppääjille on sattunut ja vielä enemmän tapahtunut.
Vanhalle kirjalle vahva lukusuositus.