Otsikko on lause urheilun maailmasta, mutta moni ei ole sitä kuullut.
Se on urheilussa kohdistettu ihmisiin, jotka jatkuvasti valittavat tuomareista, mutta eivät itse tee asian eteen mitään. Kehotus on siis laittaa raitapaita päälle tai olla hiljaa.
Helsingistä kantautuneet uutiset antoivat aiheen tähän kolumniin. Siellä järjestetyssä junioreiden jalkapalloturnauksessa lukuisat nuoret pelaajat ottivat ensimmäisiä kosketuksiaan tuomaritoimintaan – ja samalla valmentajien ja vanhempien aggressiiviseen käytökseen.
Turnauksen jälkeen kymmenet ihmiset olivat sanoneet, etteivät koskaan enää mene tuomariksi jalkapallo-otteluun.
Minua tämä koskettaa, sillä olen itsekin tuomari, ja aloittanut joskus alusta. Jokainen tuomaroi joskus ensimmäisen kerran, ja se saattaa olla juuri sinun lapsesi ottelu.
Tuomareilla ei ole juuri minkäänlaisia mahdollisuuksia harjoitella tuomarointia.
Voimme katsoa videoita, käydä lenkillä ja lukea sääntökirjaa. Mutta mikään ei valmista nuorta tuomaria tilanteeseen, jossa ollaan pilli kädessä valmiita ottamaan ottelu haltuun. Tuomareille jokainen ottelu on harjoitus.
Pelaajat voivat treenata omatoimisesti päivittäin ja joukkueen kanssa monia kertoja viikossa. Se kaikki valmistaa otteluun.
Sitä luksusta ei tuomareilla ole.
Me tuomarit teemme, vaikket sitä halua uskoa, aina oikeita tuomioita kentällä.
Vihellämme pilliin tai emme vihellä oman näkemyksemme mukaan. Ja se on aina oikea sillä hetkellä. Jälkikäteen voidaan katsoa videoita ja todeta, menikö se oikein vai ei.
Lähes aina se menee, mutta jokaiselle tuomarille tulee myös virheitä. Kukaan ei tee niitä tahallaan.
Kentällä ei ole videoita, joita voi kelata kymmenestä eri kuvakulmasta uudelleen. Kaikki pitää tehdä yhdestä näkövinkkelistä ja nopeasti. Tuomareita ei ole missään lajissa liikaa nyt eikä jatkossakaan.
Turhan usein lähtökohtana on se, että tuomari tulee pilaamaan ottelun. Silloin lähtökohdat onnistumiselle ovat jo valmiiksi nollissa, eivätkä ne muutu, vaikka tuomari vetäisi täyden kympin ottelun.
Tuomari haukutaan pelin aikana ja pelin jälkeen, vaikka oma joukkue olisi hävinnyt 100–0. Siitä huolimatta tappion syy löytyy harvoin peilistä.
Ole siinä sitten nuori tuomari ensimmäisissä junioriotteluissa ja yritä suoriutua kunnialla!
Silti se nuori tuomari on kentällä kantamassa vastuuta.
Menisitkö sinä? Epäilen.