Suh­tau­tu­mi­nen tur­va­pai­kan ha­ki­joi­hin

Olen lueskellut melko paljon mielipiteitä tulijoista, puolesta ja vastaan. On joitakin asioita, joita en ymmärrä.

Voisiko joku heitä vastustava ihminen perustella esimerkiksi vastaanottokeskusten polttoyritykset, uhkailut väkivallalla, keksityt tarinat esimerkiksi raiskausyrityksistä? Mitä sellaisella käytöksellä uskotaan saavutettavan, sehän on rikollista toimintaa? Sitä tekevät ne suomalaiset, jotka arvioivat tulijoiden rehellisyyttä.

Tulijoita usein syytetään, että he tulevat rikokset mielessään. Varmaan niin isossa joukossa on myös epärehellisiä ihmisiä. Samankokoisessa satunnaisotannalla valitussa suomalaisjoukossakaan kaikki eivät ole puhtaita pulmusia.

Tuskin kukaan meistä osasi varautua tuohon ihmismäärään, joita virtasi rajan yli. Siihen ei ollut vastausta edes maan hallituksella, ei edes euroopan laajuisesti. On vaan koitettava selviytyä. Vai mitä vastustajat olisivat tehneet näille ihmisille?

Olen miettinyt, että entä jos olisin itse ollut samassa tilanteessa? Jättänyt kotini ja lähtenyt pakoon. Yksin tai perheenä, muutama pussukka mukanani, tietämättä mihin loppujenlopuksi pääsen/joudun. Sitten päästyäni turvallisiksi luulemieni ihmisten suojaan kohtaankin väkivallalla uhkailua, syrjintää, mutta myös avuliaita ihmisiä jotka tekevät parhaansa auttaakseen minua ja perhettäni alkuun. Vastassa on uusi kieli, uudet tavat, uusi kulttuuri. Vastaanottajat kuitenkin olettavat että omaksun ne mahdollisimman pian, kuitenkin pysymällä pois vastaanottajamaan ihmisten silmistä. Se olisi mahdoton yhtälö. Ainoa lohtu olisi että saisin nukkua yöni rauhassa eikä tarvitsisi pelätä että joku uhkaisi omaa ja perheeni turvallisuutta.

Uskon, että tuon tyylisiä ajatuksia heidänkin ajatuksissaan liikkuu. Paljon on uutta opittavaa sekä aikuisilla että lapsilla. Suomalaisista on löytynyt paljon vapaaehtoisia, jotka koittavat auttaa heitä alkuun. Te vastustajat sanotte heitä suvakeiksi. Olisi hyvä jos joku voisi kiihkottomasti kertoa, mitä voitetaan sillä, että poltetaan rakennuksia ja esitetään uhkailuja. Mielestäni ei mitään. Olkoonkin, että tulen leimatuksi suvakiksi sanon sen silti, etten ymmärrä esimerkiksi humalapäissä kirjoitettuja uhkailuja lehdissä ja etenkin sosiaalisessa mediassa. Monikohan näistä uhoajista olisi valmis vaihtamaan osia heidän kanssaan.

Toivoisin kiihkotonta keskustelua siitä, kuinka parhaiten selviämme tästä tilanteesta, joka nyt kuitenkin on olemassa, halusimme sitä tai emme. Ymmärrän sen, että on vaikea löytää kaikille turvapaikan saaville töitä, kun meillä on niin paljon työttömiä omasta takaakin. Siinä täytynee katse suunnata päättäjien suuntaan, vai mitä.

Ei tilanne ainakaan parane nimittelemällä, mitätöimällä tai uhkailemalla. Niin naivi haluan olla että uskon yhteistyöhön, kannustukseen ja hyväksyntään. Jospa olisimme suoraselkäisiä pohjalaisia, maineemme mukaisia. Emme selkäänpuukottajia.

Avulias pohjalainen

Ilmoita asiavirheestä