Valtiovarainministeri Riikka Purra on otsikoinut STT:n levittämän kiertoartikkelinsa: ”Pienten kuntien ei pidä tekohengittää lukioita ulkomaisia oppilaita houkuttelemalla”.
Purra on havainnut, että ”esimerkiksi itäisessä Lapissa ja muualla Suomen itärajalla” on lukioita, joihin on otettu oppilaita ulkomailta. Tämä sinänsä kapea maantieteellinen näkökulma on nostanut itäisen Lapin kunnanjohtajat julkisuudessa takajaloilleen.
Todellisuudessa näitä mm. Vietnamista ja Myanmarista saapuneita nuoria on jo peruuttamaton määrä: noin 600, lähes sadassa lukiossa ja pääosin jossain aivan muualla kuin itäisessä Lapissa. Kaikki opiskelevat suomeksi tai ruotsiksi. Ensimmäiset kirjoittivat ylioppilaiksi keväällä 2024 ja ovat jo siirtyneet suomalaisiin korkeakouluihin.
Sallan lukion 18 vuoden kokemuksen mukaan yli 80 % kansainvälisistä opiskelijoista jää Suomeen opiskelemaan ja töihin. Suomeksi tai ruotsiksi lukion tai korkeakoulun käyneet kiinnittyvät Suomeen aivan eri tavalla kuin englanniksi opiskelleet.
Kantasuomalaisen nuoren kasvattaminen syntymästä 16 vuoden ikään maksaa erään laskelman mukaan yhteiskunnalle yli 250 000 euroa. On huima ajatus, että jokainen kv-opiskelija tuo tällaisen summan mukanaan talousvaikeuksissa kamppailevaan Suomeen. Yhteiskunta maksaa yleisinä valtionosuuksina kolmesta lukiovuodesta opiskelijaa kohti runsaat 25 000 euroa.
Paitsi talousvajetta, kv-opiskelijat korvaavat myös Suomen syntymättä jääviä lapsia. Tällä hetkellä syntyy vuositasolla noin 11 000 lasta vähemmän kuin 2010-luvun vaihteessa.
Kv-opiskelijat paikkaavat myös osaajavajetta: mm. Teknologiateollisuus on arvioinut tarvitsevansa seuraavien 10 vuoden aikana noin 130 000 uutta osaajaa. Mikäli kv-opiskelija ajautuu hoitoalalle, hän paikkaa siellä Purran puolueen peräänkuuluttamaa kotimaisia kieliä hyvin hallitsevien hoitajien vajetta.
Kaakkois-Aasiassa, esimerkiksi Vietnamissa, on yleistä, että pitkän koulupäivän jälkeen jatketaan vielä maksetulla lisäopetuksella myöhäiseen iltaan. Noin 80 % nuorista käy kalliissa yksityisissä kouluissa. On mahdoton käsittää sitä muutosta, jonka nuoret kokevat siirryttyään tästä kilpailumaailmasta suomalaiseen koulutusjärjestelmään.
On aivan tavallista, että lapsille yritetään hankkia koulutus ulkomailta. Esimerkiksi Kanadan eri oppilaitoksissa oli vuonna 2018 yli 700 000 kansainvälistä opiskelijaa. Uudessa Seelannissa kv-opiskelijoita on yli 3 % väkiluvusta Suomen vastaavan arvon ollessa noin 0,3 %.
Nuorten vanhemmat maksavat lastensa asumisen ja elämisen ulkomailla. Toisin kuin Purran näkemässä maahanmuutossa nämä vanhemmat eivät muuta Suomeen lastensa perässä. Heidän ei tarvitse.
On vaikea ymmärtää sitä vieroksuntaa, jolla suomalaiset viranomaiset suhtautuvat kansainvälisiin lukiolaisiin. Olisiko syynä se, että koko hankkeen on kehittänyt sama mies, joka on ollut mukana nostamassa Angry Birdsin ja Slushin maailmanmaineeseen.
Saisiko veikata, että suhtautuminen kansainvälisiin lukiolaisiin on kuin taannoinen Nato-optio. Ensin kaikki ovat vastaan ja sitten yhdessä yössä kaikki muuttuu. Nähdään asiat uudella tavalla.
Jukka O. Mattila
puheenjohtaja
Suomen Lähilukioyhdistys ry