Sudet uuvuttivat pohjalaisemännän, kirjoittaa Ilkka- Pohjalainen. ”En saanut enää öitäni nukuttua niiden takia, ne olivat ulko karjan kimpussa jatkuvasti. Aloin väsyä ja paperitöitä jäi tekemättä ja sitten loppuivat rahat.”
Näitä ja muitakin viestejä on jo usean vuoden ajan ollut julkisuudessa. Eihän näin voi jatkua elinkeinot ja työ ovat perustuslain mukaan julkisen vallan suojeluksessa, nyt on aika toimia.
Ongelmaan löytyy apua historiasta. Edesmennyt dosentti Antti Lappalainen on erilaisiin arkistoaineistoihin perustuen laatinut historiikin susien hyökkäyksistä ihmisten kimppuun. Tapauksista on mainintoja 1600-luvulta 1800-luvulle. Kirjassa kerrotaan myös suden pyyntimenetelmistä. Tärkeänä lähteenä ovat olleet kirkolliset väestökirjanpitotiedot, joihin 1700-luvulta alkaen alettiin merkitä myös henkilöiden kuolinsyitä, se antaa myös luotettavuutta tutkimukseen. Emme kai halua ajautua entisen kaltaiseen ongelmatilanteeseen.
Vuodesta 1973 susi on ollut suojeltu Suomessa ja Euroopan Unionissa se on myös suojelukohde. Susijahteja on saatu järjestää maa- ja metsätalousministeriön erikoisluvalla, kun susista on ollut aiheutunut karja vahinkoja, mutta se ei ole riittänyt. Jos yksittäinen laki on perustuslain ja yleisen edun vastainen se on voitava muuttaa.
Lappalaisen kuvaama tilanne oli 1800-luvulla myös vakava kotieläin ja ihmisuhreineen, tosin lakeja ei tarvinnut silloin muuttaa, mutta silloinen hallinto järjesti tehokkaan menetelmän ongelman hoitamiseksi, jopa niin, ettei sitä esiintynyt enää 1900-luvulla. Vihertävä susisympatia on nyt saavuttanut lakipisteensä ja muutos on saatava aikaan.
Esko Järvenpää
Jämsä