Viime aikoina suomalaisilla on ollut tiheään tahtiin kohtaamisia suurpetojen kanssa taajamissa. Yksinäiset sudet ovat lähteneet seuraamaan koiranulkoiluttajia Pohjois-Pohjanmaan Muhoksella ja Helsingin lähellä Kirkkonummella. Pohjois-Pohjanmaalla Raahessa susi jopa hyökkäsi taajama-alueella ulkoilutetun koiran kimppuun, kertoi Ilta-Sanomat.
Samaan aikaan jätteiden ja muun ihmisperäisenravinnon houkuttelemat karhut viihtyvät entistä lähempänä ihmisasutusta. Esimerkiksi Joensuun seudulla karhuhavaintoja on tehty lähes päivittäin, kertoi Yle aiemmin tällä viikolla. Syyskuussa karhu tappoi suurriistavirka-aputehtävässä mukana olleen koiran Pohjois-Savossa Rautavaaralla, tiedotti Itä-Suomen poliisi.
Lisääntyneet kohtaamiset kertovat siitä, että ihmisen ja suurpetojen elinpiirit ovat entistä lähempänä toisiaan, kertoo emeritustutkimusprofessori Ilpo Kojola, joka toimii Luonnonvarakeskuksen vierailevana asiantuntijana. Susien elinympäristöt ovat hänen mukaansa kahden viime vuosikymmenen aikana selvästi siirtyneet etelämmäksi tiiviimmin ihmisten asuttamille seuduille.
– Susikanta meillä painottuu uudella tavalla Lounais-Suomeen ja Etelä-Suomeen, missä ihmisasutuksen tiheys on ihan eri luokkaa kuin perinteisillä susialueilla Itä-Suomessa. Sudet ajan myötä tottuvat ihmisen läsnäoloon. Susikanta on tietyillä alueilla historiallisestikin katsottuna todella tiheä, minkä mahdollistaa vahva luontainen saaliseläinkanta lähinnä valkohäntäpeurojen ja osin metsäkauriin muodossa, Kojola sanoo.
Tiiviimmin ja ihmistä lähempänä elävien susien reviirit ovat tutkijan mukaan pienentyneet, sillä saaliseläimiä on tarjolla runsaasti. Itä-Suomessa sudet sen sijaan elivät lähes kokonaan hirvien varassa suurilla reviireillä.
Epätyypillistä käytöstä susilta
Kojola pitää kuitenkin susille epätyypillisenä käytöksenä sitä, että ne lähestyvät taajama-alueen koiranulkoiluttajia.
– Ei se nyt tyypillistä ole, että lähestytään koiraa, joka on ihmisen lähellä kytkettynä, Kojola kertoo.
Täysin poikkeuksellisia tällaiset tilanteet eivät hänen mukaansa ole, mutta koiran kohtaloksi koituvat suden kohtaamiset ovat useimmiten metsästystilanteita, joissa koira ei ole kytkettynä ja on kauempana riistaa pyytävästä ihmisestä, Kojola kertoo.
Muun muassa Metsähallituksen toimittaman Suurpedot-sivuston mukaan suden kohdatessa pitää pyrkiä poistumaan uhkaavasta tilanteesta tai liian tungettelevien susien seurasta. Pakoon juoksemista pitää kuitenkin välttää, ja suden kohtaavaa kehotetaankin käyttäytymään rauhallisesti ja pelottomasti. Hyökkääväkin susi yleensä luovuttaa, jos se kokee kiivasta vastarintaa.
– Susi pitää yrittää pelästyttää pois. Esimerkiksi Kirkkonummen tapauksessa, kun kultainen noutaja asettuu makuulle ja on tavallaan kiinnostunut lähestyvästä sudesta, niin koiran ulkoiluttaja saa sitten suden kuitenkin lähtemään tiehensä, Kojola sanoo.
Maaseudun Tulevaisuuden mukaan Kirkkonummella liikkunut susi oli kiinnostunut naisesta, jolla oli mukanaan pieni koira. Nainen huusi apua, jolloin noutajaa ulkoiluttanut mies kertoi juosseensa apuun. Tapahtumista kuvatun videon nähnyt Kojola arvioi, että kyseinen susi oli nuori ja utelias yksilö eikä vaikuttanut aikovan hyökätä koiran kimppuun.
Toisin kävi Pohjois-Pohjanmaan Raahen hyökkäystapauksessa, jossa sudella näyttää olleen Kojolan mukaan "ihan eri motiivi".
– Raahen suunnalla vaikuttaa niin sanottu Pyhäjoen susilauma. Tämä hyökkääjä on mahdollisesti ollut aikuinen reviirillä elävä susi, jonka motiivina oli ravintokilpailijan poistaminen. Tämä koirahan oli rodultaan siperianlaika, joka on suden näköinen, tutkija arvioi.
Myös tyypillisempiä metsästyskoirien raatelemisia metsällä on viime vuosina nähty keskimääräistä enemmän. Viimeisen vuoden aikana susien tekemiä koiravahinkoja on kirjattu riistavahinkorekisteriin reilut 50. Edeltäneiden kymmenen vuoden keskiarvo on rekisterin mukaan noin 45 vuodessa.
Karhu urbanisoituu
Onko Suomessa nykymenolla tulevaisuudessa täysin ihmiseen ja urbaaniin elämänmenoon tottuneita citysusia ja -karhuja siinä missä citykettujakin? Vastaus tähän riippuu Kojolan mukaan siitä, miten kehitykseen puututaan. Susien kohdalla on tarpeen hankkiutua eroon yksilöistä, jotka käyvät liian tuttavallisiksi ihmisiä kohtaan. Esimerkiksi heinäkuussa Muhoksen tapauksessa poliisi teki päätöksen suden lopettamisesta.
Erityisesti karhujen kohdalla vaikuttaa Kojolan mukaan siltä, että eläimet ovat yhä tottuneempia liikkumaan ihmisasutuksen liepeillä ja taajama-alueilla esimerkiksi roskia penkomassa.
Emeritusprofessorin mukaan tähän on arvatenkin vaikuttanut viime aikojen vähäinen karhunmetsästys poronhoitoalueiden ulkopuolella. Karhumetsällä on usein kaadettu juuri nuoria yksilöitä, jotka myös todennäköisimmin uskaltautuvat ihmisten pariin.
– Olettaisin, että tässä voisi olla jo nyt näkyvissä vähäisen karhunpyynnin aiheuttama tilanne, Kojola sanoo.
Vaikka kohtaamiset susien ja karhujen kanssa näyttäisivät lisääntyvän, eivät suurpedot silti tilastojen valossa muodosta ihmiselle merkittävää vaaraa, tutkija muistuttaa. Susi ei ole tiettävästi surmannut ihmistä Suomessa sitten 1800-luvun, ja Euroopan tasollakaan tätä ei ole tapahtunut kertaakaan 2000-luvulla, vaikka susia on maanosassa yli 20 000 yksilöä. Edellisestä karhun surmaamasta ihmisestä on siitäkin Suomessa kulunut jo vuosikymmeniä. Ruokolahden vuoden 1998 tapaus on ainoa kerta sadan viime vuoden ajalta, kun karhu on surmannut ihmisen Suomessa.
Kojola kertoo silti ymmärtävänsä, että koiria lähestyvät sudet voivat herättää erityisesti vanhempien parissa pelkoa lasten puolesta.
– Ymmärrän tämän ja sanoisin, että tässä on se proaktiivisuus tarpeen, että jos susi tulee toistuvasti lähelle ihmistä, niin näkisin, että on parempi että siihen puututaan. Jos pelot ja kauhukuvat alkavat elää ja voimistua, se ei ole myöskään susikannan etu pitkän päälle millään tapaa.