Connor Roy on Succession -sarjan mediadynastian vanhin poika. Sarjan neljän kauden aikana Connor muun muassa pyrkii Yhdysvaltojen presidentiksi.
Connoria näyttelevä Alan Ruck ei antaisi roolihahmolleen korkeita pisteitä, mikäli tämä olisi oikea ihminen.
– Connor on hemmoteltu sosiopaatti, kuten muutkin Royt, Ruck toteaa haastattelussa etäyhteydellä Lontoossa.
– Ei ehkä niin ilkeä kuin eräät sukulaisensa, mutta silti tyyppi, jolla ei ole vähäisintäkään käsitystä tavallisen ihmisen elämästä. Tällaisen henkilön näyttelemiseen kuuluu ristiriita. Näyttelijän on ymmärrettävä hahmoa parhaan kykynsä mukaan ja tuomitsematta häntä.
Ruck uskoo, että presidenttipyrkimyksissään Connor ainoastaan yrittää tehdä vaikutuksen isäänsä, mediamoguli Logan Royhin.
– Ja toisaalta on hyväksyttävä tosiasia: Connor on idiootti.
Moisen hahmon näyttelemisessä on erityisiä hyviä puolia, näyttelijä lisää. Esimerkiksi se, että oma persoona on helppo pitää erillä roolista.
– Kun näyttelet kauheaa tyyppiä, saat purkaa itsestäsi kaikki nuo puolet työaikana ja tulla kotiin ihanana ihmisenä, Ruck sanoo nauraen.
– Se on terapeuttista.
Uran huipentuma
Successionin neljäs kausi jää viimeiseksi, ja sen kymmenes jakso tulee Suomessa HBO Maxiin 29. toukokuuta. Sarja oli todella arvostettu ja samalla HBO Maxin suosituimpia. Ruck toteaa päättymisen olevan myös helpotus.
– On hyvä lopettaa huipulla. Mitä jos Succession vesittyisi ja muuttuisi vitsiksi?
Pääkäsikirjoittaja Jesse Armstrong on tehnyt Ruckin mielestä siis täysin oikean ratkaisun.
– Jesse sanoi jo alussa, että tarina on tietyn pituinen, ei loputon. Hän puhui alussa kolmesta, korkeintaan viidestä kaudesta.
Ruck on sarjan sisarusten näyttelijöistä tunnetuimmasta päästä – jos ei tuttu nimenä, niin kasvoiltaan. Hän teki näkyvän Hollywood-roolin jo vuonna 1986 menestyskomediassa Vaihda vapaalle, Ferris sankarin parhaana kaverina. Spin City-sarjassa Ruck näytteli yhtä päärooleista koko sen tekoajan, vuodet 1996-2002.
Ruckin mukaan Succession oli poikkeuksellinen kokemus, ja nimenomaan draaman sekä mustan huumorin yhdistelmä oli sävyiltään ainutlaatuinen.
– Kaikki ihailivat käsikirjoitusten laatua. Silloin tulee töihin täydellä innolla. Kun tekemisen meininki on vahva, ei kukaan voi olla antamatta kaikkeaan.
Ruckin mukaan kaikissa tuotannoissa ei ole ollenkaan niin.
– Eiköhän tämä ollut urani huipennus.
Rikkaat vain rikastuvat
Succession on myös poliittinen sarja, vaikka katse on Royn perheen tasolla. Sarjassa havainnointi muuttuu satiiriksi. Kuva huippurikkaista on karmea.
Ruck kuvailee Connoria tyypiksi, joka on etuoikeutettuna voinut yrittää mitä mieleen juolahtaa, aina ilman todellisia riskejä.
– Minulla on Connorille taustatarina, jossa hän ehkä kävi kauppakorkeakoulussa toteamassa, että tämä on paskaa ja taidekoulussa havaitsemassa, ettei hän ole lahjakas. Sitten Connor vain hyväksyi tosiasian, ettei hänen kuitenkaan tarvitse tehdä ikinä töitä.
Royn perheen kaltaisten ihmisten asema on vain pönkittynyt tosimaailmassa. Yhä pienempi joukko ihmisiä omistaa aina suuremman osan maailman varallisuudesta.
– Viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana rikkaat ja mahtavat ovat manipuloineet peliä. Kehitys, jossa hinnat eivät laske, vaikka tuottavuus nousee, alkoi Ronald Reaganin aikaan.
Ruckilta ei piisaa arvostusta hyperrikkaille.
– He luulevat olevansa muita parempia ja luulevat, että maailma kuuluu heille. Muut ihmiset ovat heille vain resursseja, Ruck sanoo.
– Kovaa puhetta, mutta tulipahan sanottua.