Sprint­ti­ryh­män veturi Ville Oksanen vii­lai­si kil­pai­lu­jär­jes­tel­mää – kovuus, taito, tak­tiik­ka ja kokemus eivät kehity ny­ky­sys­tee­mis­sä muiden maiden tapaan

Valmentaja Ville Oksasta ärsyttää keskustelu sprinttihiihdosta, jos ajatustenvaihto jumittuu vain nopeus–kestävyys-akselille. LEHTIKUVA / Vesa Moilanen
Valmentaja Ville Oksasta ärsyttää keskustelu sprinttihiihdosta, jos ajatustenvaihto jumittuu vain nopeus–kestävyys-akselille. LEHTIKUVA / Vesa Moilanen

Maastohiihtomaajoukkueessa miesten sprinttiryhmästä vastaavalla Ville Oksasella on selkeä käsitys Suomen sprinttihiihdon kehityskohteista. Ensimmäiseksi hän kehittäisi kilpailujärjestelmää niin, että suomalaisille kertyisi kokemusta sprinttikilpailuista muiden maiden tapaan.

– Kilpailujärjestelmää täytyy kehittää ihan ensimmäisenä, jos haluamme vaikuttaa kaikkiin sprinttiin keskittyviin hiihtäjiin, Oksanen korostaa.

– Sprinttihiihtäjät tarvitsevat nuoresta asti kovia kansallisia kisoja, mutta jäämme tässä hirveästi jälkeen kaikkiin Pohjoismaihin ja Keski-Euroopan maihin verrattuna.

Nuorten ja aikuisten arvokisoista karsiutuville suomalaisille kertyy kilpailukauden aikana vain muutama sprintti. Muissa Pohjoismaissa kilpaillaan kansallisia cupeja lähes viikoittain ja Keski-Euroopassa kansainvälisiä kisoja. Sprintti on niissä aina mukana.

– Jos otetaan vertailuun meidän 23-vuotiaat urheilijat, sadasta vastustajasta varmaan lähes sata on hiihtänyt urallaan paljon enemmän sprinttikilpailuita. Se vaikuttaa sekä fyysisesti että teknisten ja taktisten asioiden kautta, Oksanen jatkaa.

Enemmän ja kovempaa

Viime kesän harjoituskaudella maajoukkuesprintterit keskittyivät kehittämään kestävyysominaisuuksia. Sprinttiryhmä ei lähtenyt korkeanpaikan leireille, minkä ansiosta urheilijat pystyivät harjoittelemaan enemmän ja kovempaa kestävyyttä painottaen.

Samalla suomalaiset kartuttivat kilpailukokemusta osallistumalla sprinttikisoihin rullasuksilla.

– Olemme kilpailullisesti takamatkalla, joten jatkossa meidän pitää saada enemmän ja riittävästi myös sprintin harjoituskisoja, jotta saamme eroa kiinni, Oksanen ennakoi.

– Siihen en tosin usko, että kesän harjoituskaudella kannattaa tykittää sprinttikisoja joka viikko.

Oksasta ärsyttää keskustelu sprinttihiihdosta, jos ajatustenvaihto jumittuu vain nopeus–kestävyys-akselille.

– Helposti käy niin, että ajattelemme mustavalkoisesti, pitääkö kehittää kestävyyttä vai nopeutta. Mielestäni pitää kehittää molempia tai ainakin niin, että nopeus väsyneenä kehittyy, Oksanen avaa asiaa.

Kirivaihde kestävyysharjoitteluun

Oksasella on myös mielenkiintoinen ajatus hybridimallista.

– Pitää saada sprinttihiihdon elementtejä muihin koviin harjoituksiin, Oksanen kaavailee.

– Olemme hyviä kehittämään aerobista kestävyyttä. Sitä pitää kehittää edelleen, enkä halua luopua siitä. Mutta voisimmeko ottaa aerobisiin kestävyysharjoituksiin mukaan myös loppukirejä.

Puhtaissa vauhtikestävyys- ja kynnysharjoituksissa vahditaan sykkeitä ja laktaattitasoja. Niiden yhteydessä tehtävät kiriharjoitteet rikkoisivat rajoja.

– Joo. Vähän se muuttaa harjoituksen kuormitusta, eivätkä laktaatitkaan pysy niissä rajoissa, mutta sitähän kilpahiihto on. En usko, että se vaarantaisi aerobisen kestävyyden kehitystä.

Ilmoita asiavirheestä